Ei me muuta sitten näköjään tehdäkään... Tosin ei tässä olla kotonakaan oltu.

Olimme siis pienryhmän kanssa samassa Sääksjärvellä, sama maasto kuin viime treeneissä. Aksulle otettiin viisi maalimiestä, tällä kertaa hieman piiloutuneina. Vauhtia taas riitti autolta tullessa. Vielä en sitä lähde rajoittamaan, tällä kertaa Aksu sentään ei huutanut.

Hienosti Aksu keräsi itsensä keskilinjalla, haukut sujui hyvin. Niitä tahditettiin hyvä-sanalla ja Aksun olemus oli rento, ei vilkuillut tai pitänyt taukoja ja häntä heilui iloisesti. Tosin neljännellä maalimiehellä haukku keskeytyi, kun Aksu alkoi seurata keskilinjalta tulleita ääniä. Hienosti kuitenkin jatkoi haukkumista vaikka näkikin, että haki jo tukea minulta. Viidennellä maalimiehellä haukku oli astetta korkeampi, jonka luokittelisin epävarmuudeksi.

Luovutukset sujui tällä kertaa jo mallikkaasti. Minä siis vain otin hihnasta kiinni ja lähdimme kehuen lisää sanaa toistamalla keskilinjalle, kun maalimies lopetti leikkimisen. Maalimiehet välttivät repimistä ja antoivat Aksun voittaa lelun. Kutsumalla herra jatkoi hienosti leikkiä. Tämä toimi loistavasti. Viidennellä maalimiehellä minäkin leikin ja menimme vauhdikkaasti autoon.

Nyt ei ollut kertaakaan väistämisiä tai alistumisia minua kohtaan ja treeni sujui varsin hyvin. Pikku hiljaa aletaan vaikeuttamaan, että Aksu alkaisi nenäänsäkin käyttää. Nyt se oli jo parissa hienosti auki.