Tänään kävimme Kyötikkälässä ja täytyy sanoa, että minun hermoni ei kovinkaan montaa samanlaista treeniä kestä peräkkäin.

Okei, viikolla en juuri koiriin ehtinyt vilaistakaan ja ehkä tämäkin näkyi. Päivän harjoituksena oli hallinta, kärsivällisyyden kasvattaminen ja tämän esitin kouluttajalle. Näin ollen Aksu tuli kentälle kanssani odottamaan vuoroa samanaikaisesti, kun toinen koirakko treenasi. Aksun oli tarkoitus istua sivulla ja odottaa. Minun tarkoitus oli pitää toinen käskyn alla, nykäistä hihnasta ja sanoa ei, kun Aksu haukkui, nousi tai söi lunta, toistaa käsky ja kehua rauhallisesti, kun meni kauniisti.

Tästä sitten muodostui äärimmäisen mukava leikki Aksun mielestä, pakoitteet eivät oikein toimineet ja Aksu huusi ja hiljaa ollessa söi lunta. Hetken hiljaisen olon jälkeen menimme pois ja leikimme ja palasimme yrittämään samaa. Tällä kertaa meni jo hieman paremmin, mutta koko juttu ei toiminut lainkaan. Tulevaisuudessa minun pitää rakentaa vastaava harjoitus aivan eri tavalla, joko sitä sitten lukee lakia, opettaa Aksun olemaan sivulla pikkuhiljaa positiivisen palkkauksen kautta. Tällä tavoin luultavasti saisin karjua naama punaisena ja repiä toisen niskan sijoilta ja silti se ei tepsisi. Tosin minun pitäisi olla paljon eleettömämpi ja suorasukaisempi.

Vein Aksun autoon ja autosta aloitimme treenaamaan tai piti aloittaa. Aksun motivaatio ja into tehdä töitä oli kadonnut. Yksinkertainen seuraaminenkaan ei kiinnostanut. Loppuviimein sain pätkän jollakin tavalla otettua onnistuneesti. Ajattelin ottaa iloisen luoksetulon, mutta Aksu ei kuumentunut ja kun se tuli luokse alkoi haukkuminen. Kolmas luoksetulo ilman lelun näkyvillä oloa onnistui, mutta täytyy sanoa, että en muista, koska olisi näin huonosti mennyt. Kai joskus kesällä.

Saa nähdä miten käy. Kyötikkälän kentällä kuitenkaan emme ole treenanneet aikoihin ja kun aina on eri kouluttaja Aksulle tilanteesta muodostuu liikaa häiriötä, toisaalta ehkä minä jännitän siellä liikaa. Ja no, Aksu on treenannut koko viime syksyn ja talven tottista siten, että odotusaikaa ei muodostu. Silloin, kun treenipätkä on pieni, hyvin suunniteltu ja täynnä toimintaa homma toimii, mutta ei silloin, kun minä juttelen jonkun kanssa tai Aksu joutuu odottamaan vuoroaan. Siihen kärsivällisyyttä ei ole. Tuon koiran hermot eivät kestä sitä, että se joutuu vain odottamaan ja minä en ole osannut opettaa sitä Aksulle.

Valitettavasti vain tulevat kokeet sisältävät tuomarin kanssa keskustelua eri suoritusosioiden välissä, joten se on nyt sitten vain opeteltava. Vielä kun tietäisi miten.