Viikko menikin lasten hoitamisessa, mutta ehdittiin me treenailla kotona kontaktia. Löysin netistä hyvän ohjeen niin kontaktiharjoitteille kuin palkkaukseenkin tendingin sivuilta ja ajattelin jopa kokeilla sitä. Saa nähdä, sitä kirkasta airamia ei vielä ole niin Aksun kuin minunkaan osalta syttynyt.

Torstain suunnittelupalaverissa annettujen lupausten täyttämiseen tulee tehdä kovasti työtä, jos jonnekin kisoihin aikoo edes harkita menevänsä.

Lauantaina alkoi kyötikkälän tottistreenit. Aksu sitten oli täyttä intoa menossa kentälle. On se kiva, kun koira vetää jänisloikkaa treenaamaan. Mutta yllättäen seuraamiset menivät melkoisen hyvin. Vasemmalle kääntyminen tuotti ongelmaa, sen treenaamiset ovat jääneet liian vähälle. Yllättäen seuraaminen ilman palkkaa kädessä sujui hyvin, sitä en kentällä ole uskaltanut kokeilla ja kyötikkälässä olemme olleet treenaamassa viime syksynä.

Minusta liikkeestä maahanmeno meni mallikelvosti. Mutta niinhän sitä luulee, minä katson Aksuun käskyn antaessa ja kun toistimme liikkeen siten, että annoin käskyn katsomatta ei toinen tajunnut totella lainkaan. Siinä sitten menikin pasmat sekaisin. Aksu meni lukkoon ja aloitti sijaistoimintana haukkumisen. Totesin, että nyt saa riittää, me harjoittelemme tätä kotona.

Täytynee ensin harjoitella ihan vapaamuotoisesta kulkemisesta maahanmeno ilman katsetta ja sitten yhdistää se vasta seuraamiseen. Ihan hyvä huomio, harmittaa vain, että en ole koko katsetta aikaisemmin tajunnut. Ja enemmän harmittaa, että piti kentällä mennä sekoittamaan Aksun pää yrittämällä saada se menemään maahan.

Leikimme hieman ja otimme luoksetulon, Aksu tuli hienosti eteen, kun patukka oli leuan alla, mutta sivulle kääntyminen ei oikein toiminut. Kehuin kuitenkin ja otimme liikkeen uudelleen ajatuksena, että lopetamme eteentuloon. Sehän ei herralle sopinut. Ensinnäkin Aksu ei jäänyt paikalleen istumaan, mitä se ei koskaan ole tehnyt ja kun jäi se tuli vauhdilla eteen ja alkoi haukkua. Odotin rauhassa tekemättä mitään. Ajatuksenani oli palkata heti kun toinen on hiljaa, mutta Mervi keskeytti homman ja purimme tilanteen sillä, että otin luoksetulon ärsytettynä siten, että Mervi piti Aksua hihnassa, minä houkuttelin lelulla, juoksin, pysähdyin ja kutsuin tänne, lähellä huusin vapaa ja heitin lelun selän taakse.

Joka tapauksessa, melko penkin alle meni. Virtaa tuolla oli todella paljon, mutta myös tekemisen halua, keskittyminen oli sitten mitä oli. Oman koiran tuntien, kun sillä menee pasmat sekaisin on ihan turha enää yrittää sillä kerralla muuta. Aksun suurin ongelma on, että se ei kestä sitä, että minä keskustelen ohjaajan kanssa liikkeiden välissä tai harjoitellaan uutta ihmisten joukossa. 

No siitä suoraan ei nyt täysin masentuneina suuntasimme hakutreeneihin. Siellä onneksi Aksulla paremmin. Lähetyksessä tosin oli ongelmia saada ohjattua Aksua suoraan maalimieheen päin. Jostain syystä toisella puolella molemmat kerrat koko herra oli menossa keskilinjan suuntaisesti eteenpäin ja lähetettäessä kääntyi aivan toiseen suuntaan mihin minä olisin sen halunnut mennä. Ensimmäisen se korjasi itse, mutta kolmannella maalimiehellä lähetys meni sitten täysin pipariksi ja koira huiteli missä sattui. Itse tosin yritin kääntää koiraa ja aikaa tuhriutui vähän turhankin paljon, kun en saanut hommaa toimimaan. Tosin tuulta ei ollut lainkaan...

Muutoin haukkuja pidennettiin reilusti ja ainakin minun korvaani kuullosti hyvältä. Palkkaus toimi hyvin ja lisää sana motivoi jatkamaan töitä ihan eri tavalla. Nyt vaan pitää seuraavalla kerralla katsoa lähetysasentoa ja sitä, että maalimies on suoraan linjassa lähetyskohdassa.