Saimme eilen varsin miellyttävää seuraa hakuryhmäämme, nimittäin Jossu ja Reese (pk-ylituomari Reima Nuutinen) seurasivat treenejämme ja antoivat kullanarvoisia vinkkejä. On aina ihanaa tavata ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneet lajista ja sen parissa harrastavista koirakoista.

Aksu sai kehuja työskentelymotivaatiosta ja etsinnästä. Koira käyttää hyvin nenäänsä ja työskentelee keskittyneesti. Meidän kahden välisessä työskentelyssä sen sijaan on parantamisen varaa. Hallittavuus on heikkoutemme, jota tulisi vahvistaa seuraavissa treeneissä. Tärkeää olisi, että kulkisimme maalimieheltä yhdessä ja Aksu ottaisi myös minuun kontaktia. Minun tulisi olla määrätietoisempi ja hallita etenemistä. Ilmaisu on kuulemma hyvällä mallilla, treeneissä haukkuja tulisi vaatia enemmän. Mutta kuulemma hyvässä mallissa ollaan. Paljolti samoilla linjoilla Nuutiset olivatkin Kaarinan kanssa.

Minun pitäisi tuoda tottista myös keskilinjalle, nameilla ja laumavietillä opettaa Aksu kulkemaan yhdessä minun kanssa ja opettaa ohjattavuutta. Ei varsinaisesti seuraamista ja pakotteita, mutta hallittavuutta miellyttämisen kautta, tärkeää olisi, että myös minä olen kiva olemassa ja minä olen se, joka tahdin määrää. Nenän avaukseen voi tulla vauhdilla, tosin kytkettynä, mutta tämän jälkeen tilanne pitäisi olla hallinnassa. Kysyin siitäkin, kun Aksu keskeyttää haukun helposti, jos maalimies menee piiloon liian aikaisin, Reesen mielestä tätä ei tarvitse harjoitella. Keskilinjalla voi jutella, mutta piiloihin ei kuulu mennä kesken ilmaisun tai haun eihän kokeessakaan kukaan liiku kesken kaiken.  Seuraavalla kerralla voisi kokeilla sitä, että maalimies tuleekin minun kanssani yhdessä puoliväliin keskilinjaa syötellen Aksua ja siitä minä otan Aksun hallintaani, jolloin yhdessä kulkeminen ei olisi alussa niin kovin suuri haaste, kun matka piilolta keskilinjalle on pitkä. Tärkeintä olisi, että koira on koko treenin ajan hallinnassa.

Aksun treenit sisälsivät haukunavauksen ja kolme maalimiestä, joista kaksi oli ruokapalkalla ja yksi ruoka- ja lelupalkalla. Nenäavaukseen me tulimme vauhdilla, pidin Aksua hihnasta ja päästin vasta lähellä irti. Hajun se oli saanut jo tieltä, mutta en päästänyt sieltä asti sitä kulkemaan. Haukut oli hyviä, Aksu leikki innokkaasti, mutta ei antanut ottaa kiinni ei sitten milläään.

Keskilinjalla en antanut haistaa uusia maalimiehiä vaan jatkoimme työskentelyä. Aksu meni hyvin ykköselle. Astuin muutaman askeleen keskilinjasta lähettäessäni ja kun tuuli tuli oikeasta suunnasta pisto oli mallikelpoinen. Haukku oli hyvä, mutta jälleen Aksu ei antanut ottaa kiinni houkutteluista huolimatta. Enkä ryhtynyt karjumaan, yritin muistaa kehua kun tuli minuun päin, mutta niin vain kävi, että herra kävi keskilinjalla haistamassa Nuutiset ja sen jälkeen suostui kiinniotettavaksi.

Kakkoselle lähetin samalla tavalla pari askelta keskilinjasta, Aksu ei löytänyt etsimäänsä, mutta teki kokoajan hyvin töitä. En ollutkaan lähettänyt Aksua suoraan vaan oikea kohta olisi ollut kolme metriä edessäpäin. Mutta hienosti toinen teki työtä ja lähti kuitenkin suoraan! Hienosti jälleen haukuttiin ja nyt kun lähestyin kehuin Aksua kovin ja kiinniotto meni oikein hienosti!

Kolmannelle Aksu lähti suoraan. Piilona oli häkki. Liekö sen takia vai miksi Aksu ei halunnut leikkiä, mutta oli kovin ylpeä saamastaan patukasta. Minuakaan ei väistetty lainkaan. Keskilinjalla sitten leikittiin kunnolla. Juttelimme tovin ja menimme vauhdikkaasti patukka suussa autoon.

Kerrassaan hieno poika ja hyvät treenit, ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, että herra ei alussa meinannut antaa ottaa kiinni lainkaan, mitä se ei ole kuitenkaan aikoihin tehnyt! Olisiko se vaikuttanut, että porukka oli muutoin tuttu, mutta keskilinjalla oli uusia henkilöitä, joita vain teki niin kovasti mieli mennä haistamaan?