Treenivälipäivinä olemmekin keskittyneet naksutteluun. Tein Aksulle hienon kosketuskepin kukkakepistä ja punaisesta askartelupallosta. Yllättävänä hyvin tuo on palloon ymmärtänyt koskea häiriöistä huolimatta.

Nimittäin Lara on innostunut kovin treenaamaan kanssamme, ei tarvitse kun kerran naksauttaa niin jokos kissa on mukana treeneissä, jos neiti vain sisällä on. Ja jos Aksu puolet ajasta tarjoaa  tarjoaa istumista tai makuuttamista upealla pitkällä kontaktilla niin neiti oma-aloitteisesti sivuuttaa yhdessä tekemiset ja menee suoraan asiaan eli syömään Aksun nameja tai sitten se on itse kepin kimpussa. Mutta kivaa on kissalla, Aksu on aika kärsivän oloinen ja minä pureskelen paikkojani, kunnes toinen viimein ymmärtää, että ei kolmatta pyörää kaipailla.  

On Aksukin jutun juonen hyvin tajunnut, mutta vielä ei se kirkas lamppu ole syttynyt ihan täysin. Kepin selän taakse laitto ja kepin lattialla oleminen on selkeästi vaikeampaa. Mutta alku on hyvä eikä Aksu enää tarjoa haukkumista!