Käytimme jälleen Samia hyväksi ja menimme alapihalle haukkumaan, naapurit varmaan tykkää...

Samilla oli patukka ja minä pidin Aksua pannasta kiinni, Sami houkutteli Aksua ja juoksi muutaman askeleen ja meni maahan. Päästin Aksun pannasta irti ja Aksun haukkuessa kuljin heidän ympärillään ja välillä menin poispäin ja pysähdyin ja tulin takaisin. Sanoin kiitos ja Sami alkoi leikkimään Aksun kanssa.

Kaksi ensimmäistä kertaa oli haastavia, vaikka Sami saa koiran aivan sekaisin ja hyvin haukkumaan haukku katkesi muutaman kerran minun kulkiessa lähellä, mutta intensiivistä se oli ja aina koira itse sen aloitti uudelleen. Ällikällä se oli, kun en pysähtynyt tai reagoinut taukoon, kuten olen ennen tehnyt. Kun viimein sanoin kiitos ei Aksu enää edes huomannut minua ja patukalla leikittiin raivokkaasti, niinkuin Samin kanssa yleensä. Vietti jäi kyllä melkoisesti päälle eikä patukkaa niin vain olisi minulle enää luovutettukaan.

Kolmannella ja neljännellä kerralla Aksu kesti kävelyni jo  hyvin. Tahditusta ei tarvinnut lainkaan. Kyllä se hieman seurasi kulkuani, mutta taukoja ei juuri tullut ja jos tuli niin ei niistä ongelmia olisi. Nyt pystyin jo pysähtymään vierelle ja jatkamaan siitäkin matkaa. Kun minä loppuviimein pysähdyin Aksu jatkoi haukkua ja kun sanoin kiitos minä olisin voinut olla ilmaa niin se oli Samin poikaa. Leikkikin oli rentoutuneempaa ja lisää-kehoituksella Aksu oli heti juonessa mukana ja yhteistyö minun kanssa oli Samia tärkeämpää.

Viides otettiin tosi innostavaksi. Sami härnäsi patukalla kunnolla ja juoksi hieman ja päästin Aksun heti ja menin itse melkein juosten paikalle, sanoin kiitos heti ja pojat saivat leikkiä rauhassa.

Tämä ainakin vaikutti minun silmissäni todella hyvältä harjoitukselta.

Kun kerran Aksulla oli virtaa ja se tarjosi patukkaa pihalle tullessa otimme kaksin pienet leikit ja samalla maahanmenoa. Hieman on ongelmana se, että kun ohjaan kulkiessa patukalla maahan jää peppu ylös ja joudun melkoisesti odottamaan, että se laskeutuu maahan. Sisällä harjoittelimmekin tätä illalla namilla, johon Aksu pystyy käyttämään malttia paremmin, kun liike ei ole leikkiin innostavaa. Nyt nopeuttakin löytyi aivan eri tavalla. Outo koira. Ehkä patukka on liian innostava vielä eikä se kykene keskittymään kuin taisteluun. Samalla otimme sisällä namin avulla kontaktiharjoitukset kissojen huutaessa ympärillä ruokaa. Hienosti Aksu keskittyi, laskin kontaktista viiteen, palkkasin, laskin viiteen. Kokeilin nostaa aikaa, mutta 7 kohdalla Aksun keskittyminen ei riitä intensiiviseen katseeseen takuuvarmasti. Välissä ruokimme kissat ja otimme sivulletuloja seinää vasten. Tuo peppu kun tuppaa kääntymään tosi vinoon. Eteentulojakin yritimme, mutta poika parka oli "uudesta" liikkeestä niin täpinöissään, että keskittyminen oli ihan onnetonta ja kun ne jalat ei oikein malttanut olla paikalla, kun ei oikein tiennyt missä asennossa kuuluisi olla. Onnetonta!

Mutta onhan se kiva huomata, että edes kotona tottis on kivaa ja intoa tekemiseen riittää vaikka sitten ihan se maltti ei vielä toimisikaan! Ja turhaa on varmaan sanoa, että kotona sitten onkin taas "mitä me taas tehtäisiin"-koira...