Meidän poika kävi tänään mh-luonnekuvauksessa ja täytyy sanoa, että aivan Aksun näköinen tulos se oli vaikka muutamaan otteeseen omassa naurussa oli pitelemistä.

1a kontakti, tervehtiminen - 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b kontakti yhteistyö - 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TJ:stä
1 c kontakti käsittely - 4 hyväksyy ja ottaa kontaktia

Aksu oli aivan oma itsensä ja sille oli luontevaa, että se lähti TJ:n mukaan

2 a Leikki 1 Leikkihalu - 5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b Leikki 1 tarttuminen - 5 Tarttuuheti, nappaa esineen vauhtista
2 c Leikki 1 - Puruote ja taisteluhalu - Tarttuu heti koko suulla, vetää tempoo ravistaa - kunnese TJ irrottaa

Jo oli pojalla housut revetä, kun viimein pääsi leikkimään, maailman paras homma vaikka eihän sitä olisi millään malttanut lopettaa.

3a Takaa-ajo - 1=1 ei aloita 2=2 aloittaa, mutta keskeyttää
3b tarttuminen - 1,2=1 Ei kiinnostu saalista/ei juokse perään

Tässä oikeastaan tapahtui toimihenkilön virhe ja Aksun hakutausta. Kun menimme paikalle, Aksu huomasi etäleikkijän menevän piiloon. Joten vaikka Aksu näki vieheen liikkuvan, se irti päästyään meni suoraan etäleikkijän luokse ja aloitti yhden komeimmista ilmaisuistaan ja minun oli haettava koira pois. Toisella kerralla Aksu näki vieheen, meni luokse, mutta sai hajuaistin rakennuksen takana olleista toimihenkilöistä, lähti niiden luokse ja aloitti ilmaisun, joten jouduin lähtemään hakemaan poikaa maalimieheltä jälleen kerran, viehe ei kiinnostanut, kun oli oikeaa tekemistä. Aksu kyllä on käynyt vinttikoiraradalla, juossut vieheen perässä ja retuuttanut viehettä, mutta tällä kertaa toimihenkilöt olivat paljon mieluisimpia

4 Aktiviteettitaso - 4 Tarkkaavainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen

Jessus sitä huutoa, kun ilmeisesti Aksu aloitti ensin ilmaisemaan uudelleen viehetyyppejä ja sen jälkeen komentamaan minua, että tämä on tylsää tehdään jotakin. Ai miten niin hieman rauhaton ja vilkas?

5a Etäleikki uhka/aggressio - 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c Etäleikki uteliaisuus - 5Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d Etäleikki leikkihalu - 5 Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e Etäleikki yhteistyö - 5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään

Aksu, kun näki etäleikkijän ensimmäisen kerran se oli jo heti jutussa mukana, häntä heilui iloisesti ja oli kärsimätön, kun päästin irti ja liikahdin niin sinne läksi poika ja niin komeasti otti kontaktia ja leikki mukana, että etäleikkijä sanoi, että hänen uransa ensimmäinen koira, joka leikkii kunnolla, Pasi on kuitenkin leikittänyt kymmeniä koiria.

6a yllätys, pelko - 3 väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b yllätys puolustus/aggressio - 1 ei osoita uhkaelkeitä
6b yllätys. uteliaisuus - 2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6c yllätys jäljelle jäävä pelko - 2 pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
6 e yllätys jäljelle jäävä kiinnostus - 2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

Haalareita Aksu hieman pelästyi, mutta se oli enemmänkin sellainen valpas varautuneisuus ja hienosti kuitenkin ohitti ja luotti, että tämä on turvallinen juttu, kun minä en reagoinut mitenkään.

7a ääniherkkyys, pelko - 3 Väistää kääntämättä pois katsetta
7b ääniherkkyys uteliaisuus 2 menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7 c ääniherkkyys jäljelle jäävä pelko - 2 Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
7 d ääniherkkyys jäljelle jäävä kiinnostus . 2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

Jälleen kerran surkuhupaisaa, jolloin minä en voinut kuin nauraa. Kun kävelin räminälaitteen ohitse ja päästin räminän kuultua koiran irti niin johan poika läksi, suoraan Aaveiden piilopaikkaan ja ilmaisi aaveet jälleen kerran, tosin tällä kertaa tuli kutsusta paikalle!

8 a aaveet puolustus/aggressio - 1 ei osoita uhkauselkeitä
8 b aaveet tarkkaavaisuus .- 4 tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8 c aaveet pelko - 1 on ohjaajan edessä tai sivulla
8 d aaveet uteliaisuus -  4  Menee katsomaan kun ohjaaja on edennyt puolenväliin
8e aaveet kontaktiotto aaveeseen - Ottaa itse kontaktia avustajaan

Aaveet olivat maailman ihanimpia tyyppejä, Aksu pyrki usealla eri tavoin pyytää aaveita leikkimään, syy niiasi, häntä heilui ja oli aivan innoissaan, kun päästin irti niin hieman aikaa epäröi, mutta sitten mentiin ja oli kivaa

9a leikki 2 leikkihalu - 4 leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b leikki 2 tarttuminen - 5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

Hieman rauhallisempi leikki, mutta erittäin myönteinen ja iloinen koko elekieli

10 ampuminen - 1 ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön. 

Ampumista leikkiessä Aksu ei edes huomannut, se oli niin keskittynyt revittelyyn, passiivisena se vain katsoi siihen suuntaan, mutta oli täysin eleetön

Kaiken kaikkiaan Aksu nautti täysin siemauksin koko kuvauksesta, sillä oli todella hauskaa. Tosin minä yllätyin, että se on noinkin vilkas ja malttamaton. Saimme melkoisesti kehuja, on kuulemma varsin tempperamenttinen ja positiivinen koira, jossa tekemisen tahtoa riittää. Moni ihaili kuinka avoin Aksu oli ja kuvaaja kehui, että tuossa koirassa ei ole tippaakaan aggressiivisuutta, hieman pehmeähän se on, mutta näkyy, että hakukoulutus on kohdillaan vaikka tuuli-ilmaisuja on taidettu tehdä hieman turhankin paljon. Itseasiassa Aksuahan ei ole juuri koulutettu tuuli-ilmaisulla. Mutta kyllä oli minun koirani näköinen tulos vaikka olihan sitä hieman yllättynyt siitä, kuinka innokkaasti se suoritti osa-alueet.

Saimme kuulla, että on todella harmi, että tätä koiraa ei jalostuksessa voida käyttää, jotkut jo yritti ehdotella, että vaikka sillä pallivika on niin voisihan sillä teettää epäviralliset pennut. No ei voi, epin takia eikä kastraation. Mutta ainahan sitä on kiva kuulla kehuja omasta koirastaan.

PKY:llä on mukava metsäjälkiporukka ja meidän oli tarkoitus aloittaa treenaaminen siellä. Kävi sitten kuitenkin sen verran köpelösti, että Aksua ei ainakaan vielä joukkoon huolittu.

Kouluttajan Marian mielestä hakukoiralla on oltava hausta vähintään avoimesta luokasta tulos ennenkuin hänen huolii hakukoiran ryhmäänsä. Marialla on ollut huonoja kokemuksia molemmissa lajeissa kisaavien koirakoiden kanssa. Hänestä koiralle pitäisi opettaa ensin yksi laji ensin kunnolla kuntoon, koska viimeistään ylemmissä luokissa työskentely helposti kärsii, jos koira ei ole sisäistänyt jäljen ja haun eroa riittävän hyvin... Joka tapauksessa , hän ei linjastaan meidänkään suhteen jousta. Vaihtoehtoisesti voisimme toki "kurssimuotoisesti" treenata jälkeä hänen opetuksessaan, mutta samalla viikolla hän ei kuitenkaan hyväksyisi sitä, että aloittelevalla koiralla treenataan hakua ja jälkeä, joten tämä yhtälönä on aika mahdoton suorittaa.

Mielenkiintoinen päivä kuitenkin oli. En nimittäin ole metsäjälkeen tutustunut aiemmin, muutoinkin jälki on vieraampi asia minulle. Sainpa kantapään kautta oppia, että ei se alokasluokan jäljen tekeminen edes tarkoista ohjeista vieraassa maastossa ole niin helppoa. Metsässä on niin helppo kulkea vinoon! Samoin opettavaista oli toisten koirien työskentelyä. 

Pääsi Aksu sentään treenaamaan esineruutua, oikein yleisön nähdessä. Ensimmäistä kertaa aivan ruudun vieressä oli kolme koiraa kytkettynä, joten häiriötä riitti! Otimme vielä helpon ruudun vierailla esineillä, siten, että Maria vei 1. esineen Aksun nähdessä, mutta jäikin seisomaan vähän ajan päästä esineen viereen ja 2. ja 3. esineen hän tiputti metsässä heilutellen esinettä, että Aksu näki mihin esine tiputettiin.

Luulen, että ihmisen läsnäolo ruudussa toi vähän epävarmuutta, mutta hienosti Aksu toi jokaisen esineen minulle ja vaikka se selkeästi epäröi katsellessaan Mariaa ja esinettä niin se itse valitsi esineen noston ja kun sitä kehuin itsevarmuus nousi ja innokkaasti esinettä lähdettiin minulle tuomaan. Käteen asti!

Koira toimi hienosti vaikka itse tein vielä tosi typerän mokan toisella esineellä! Sanoin Etsi vaikka piti sanoa missä esine. Huusin perään esine, mutta liekö se enää auttanut. Etsi on haun käsky ja kun ruudussa oli vielä ihminen niin avot! Aksu kuitenkin nouti esineen vaikka se epäröi tosi paljon ja tiputtikin esineen pari kertaa suustaan alussa. Kolmas meni hyvin, kaiken kaikkiaan.

Edelleen näkyy se, että vieraita esineitä on epävarma tuoda minulle, mutta kehitystä on tapahtunut paljon. Nyt vaan pitäisi saada tosi paljon vierailla esineillä treenejä...

Tämä viikko on melkein mennyt kotipuuhissa. Joka päivä olemme yrittäneet tokoilla, tosin on päiviä, jolloin on laiskottanut. Torstain treenien sijaan menin Qiira-siskon luonnetestiä katsomaan. Se oli varsin mielenkiintoinen reissu. Tosin paikalla oli toinenkin bortsu testattavana ja se suoritus oli kuin kauhuleffasta. Qiira selvitti testin kunnialla läpi, hyvin qiiramaiseen tapaan. Varsin reipas tyttö ja odotamme mielenkiinnolla miten Qiira palautui testistä.

Jäihän tuosta käynnistä itsellekin sellainen olo, että me kanssa ja pitkään sitä tulikin sitten torstaiyönä miettittyä noita Aksun ominaisuuksia ja vaikeuksia, mitä meillä on ollut. Eniten sitä miettii juuri, mikä Aksun todellinen toimintakyky, tempperamentti ja hermorakenne on ja sitä, kuinka pehmeä tuo sitten loppu viimein on.

Samoin minua kiinnostaisi mikä todellista ja mikä on opittua, hormonien vaikutusta tai mihin sairastelut on vaikuttanut käyttäytymisessä. Saankohan siltikään sitä selvitettyä. Kuitenkin Aksun kastraatiosta on mennyt vasta puoli vuotta ja se vaikutti tosi paljon itsetuntoon ja voisikohan luonnetesti horjuttaa heräävää itsetuntoa ja yhteistyötä minun kanssani. Sitä en tiedä. Aksullahan oli vuoden ikäisenä  hormonimuutokset sen verran voimakkaita ja leikkaus taas heilautti ne aivan toiseen suuntaan, jolloin Aksussa ilmeni ensimmäistä kertaa epävarmuutta, toimintakyvyttömyyttä ja pelokkuutta. Nyt niitä ei juuri ole näkynyt, mutta kestää oma aikansa, että itsevarmuus palaa.

Silti olisi kiva nähdä onko tuo lintu vai kala. Mutta vielä en halua altistaa Aksua testille, ehkä varjelen sitä liikaa, mutta en halua, että se joutuu luonnetestin kaltaiseen paineistukseen ihan vielä, kun siihen ei meillä ole tarvetta. Mahdankohan minä olla liian suojeleva jälleen kerran, ihan kuin tuo menisi rikki?

Tottistreenit edistyvät, hitaasti, mutta varmasti. Suurin homma meille on kai se, että oppii ja sisäistää mitä pitää tehdä ja saa kaikki liikkeet, rutiinit ja tavat opeteltua. Mitenköhän me tästäkin olemme taas näin vaikean jutun saaneet aikaseksi? Kunpa vain olisin silloin alunperin tiennyt mitä tehdä ja miten. Nyt on vaikea asioita muuttaa... 

Käytimme jälleen Samia hyväksi ja menimme alapihalle haukkumaan, naapurit varmaan tykkää...

Samilla oli patukka ja minä pidin Aksua pannasta kiinni, Sami houkutteli Aksua ja juoksi muutaman askeleen ja meni maahan. Päästin Aksun pannasta irti ja Aksun haukkuessa kuljin heidän ympärillään ja välillä menin poispäin ja pysähdyin ja tulin takaisin. Sanoin kiitos ja Sami alkoi leikkimään Aksun kanssa.

Kaksi ensimmäistä kertaa oli haastavia, vaikka Sami saa koiran aivan sekaisin ja hyvin haukkumaan haukku katkesi muutaman kerran minun kulkiessa lähellä, mutta intensiivistä se oli ja aina koira itse sen aloitti uudelleen. Ällikällä se oli, kun en pysähtynyt tai reagoinut taukoon, kuten olen ennen tehnyt. Kun viimein sanoin kiitos ei Aksu enää edes huomannut minua ja patukalla leikittiin raivokkaasti, niinkuin Samin kanssa yleensä. Vietti jäi kyllä melkoisesti päälle eikä patukkaa niin vain olisi minulle enää luovutettukaan.

Kolmannella ja neljännellä kerralla Aksu kesti kävelyni jo  hyvin. Tahditusta ei tarvinnut lainkaan. Kyllä se hieman seurasi kulkuani, mutta taukoja ei juuri tullut ja jos tuli niin ei niistä ongelmia olisi. Nyt pystyin jo pysähtymään vierelle ja jatkamaan siitäkin matkaa. Kun minä loppuviimein pysähdyin Aksu jatkoi haukkua ja kun sanoin kiitos minä olisin voinut olla ilmaa niin se oli Samin poikaa. Leikkikin oli rentoutuneempaa ja lisää-kehoituksella Aksu oli heti juonessa mukana ja yhteistyö minun kanssa oli Samia tärkeämpää.

Viides otettiin tosi innostavaksi. Sami härnäsi patukalla kunnolla ja juoksi hieman ja päästin Aksun heti ja menin itse melkein juosten paikalle, sanoin kiitos heti ja pojat saivat leikkiä rauhassa.

Tämä ainakin vaikutti minun silmissäni todella hyvältä harjoitukselta.

Kun kerran Aksulla oli virtaa ja se tarjosi patukkaa pihalle tullessa otimme kaksin pienet leikit ja samalla maahanmenoa. Hieman on ongelmana se, että kun ohjaan kulkiessa patukalla maahan jää peppu ylös ja joudun melkoisesti odottamaan, että se laskeutuu maahan. Sisällä harjoittelimmekin tätä illalla namilla, johon Aksu pystyy käyttämään malttia paremmin, kun liike ei ole leikkiin innostavaa. Nyt nopeuttakin löytyi aivan eri tavalla. Outo koira. Ehkä patukka on liian innostava vielä eikä se kykene keskittymään kuin taisteluun. Samalla otimme sisällä namin avulla kontaktiharjoitukset kissojen huutaessa ympärillä ruokaa. Hienosti Aksu keskittyi, laskin kontaktista viiteen, palkkasin, laskin viiteen. Kokeilin nostaa aikaa, mutta 7 kohdalla Aksun keskittyminen ei riitä intensiiviseen katseeseen takuuvarmasti. Välissä ruokimme kissat ja otimme sivulletuloja seinää vasten. Tuo peppu kun tuppaa kääntymään tosi vinoon. Eteentulojakin yritimme, mutta poika parka oli "uudesta" liikkeestä niin täpinöissään, että keskittyminen oli ihan onnetonta ja kun ne jalat ei oikein malttanut olla paikalla, kun ei oikein tiennyt missä asennossa kuuluisi olla. Onnetonta!

Mutta onhan se kiva huomata, että edes kotona tottis on kivaa ja intoa tekemiseen riittää vaikka sitten ihan se maltti ei vielä toimisikaan! Ja turhaa on varmaan sanoa, että kotona sitten onkin taas "mitä me taas tehtäisiin"-koira...

Ja siltä touhu näyttikin.
Ei korvia, ei malttia ei järjenhäivääkään....
Kentän toisella laidalla olevan Zenjan treenaamiset kiinnosti paljon enemmän ja taisin minäkin jännittää miten menee ja Aksu vaistosi sen.

Ilmoittautuessa Aksu edisti eikä malttanut aivan olla vierellä. "Tuomarille" ilmoittautuessa kahteen otteeseen jouduin palauttamaan herran takaisin sivulle, kun nousi ja otti pari askelta.

Ilmoittautumisesta aloitimme leikkimisen ja tarkoitukseni oli harjoitella vain liikkeestä maahanmenoa leikin varjolla. Aksu kävi aivan ylikierroksilla ja haastoi minut pitkästä aikaa täysin. Tahtojen taisteluhan tästä tuli. Huoh! Käytännössä toistimme leikki, lelun irroitus, lelulla maahan houkutus, vapautus ja leikki ja välillä heitin lelun suoraan lelun irroituksesta. Tällä tavoin tosin olemme tehneet nyt vain kahdesti ja silloin ilman häiriötä, joten vaikka silloin se toimii niin kai sitä vain tarvitaan toistoja.

Ohjaajamme Maria pyysi minua laittamaan koiran maahan ja kysyi montako kertaa olette tehneet tätä ja minkä ikäinen Aksu on. Vastauksen kuultuaan tuli vain ok, jatkakaa vain sitten samaan malliin, kyllä Aksu tuon idean tajuaa ja saa nopeutta, kun toistoja tulee riittävästi.

Tästä otimme tuttuja sivulle tulo ja kontakti-harjoituksia, joissa niissäkin näkyi tiettyä pullikointia lelun luovutuksessa. Toistoilla luovutus jo parani huomattavasti, mutta enpä muista koska koirassa olisi ollut noin taistelutahtoa. Autoon mennessä kehuin Aksua ja annoin pari mahapullaa palkaksi. Jos se toisi hieman lisäintoa treenaamiseen.

Marian kommentti pienestä näytteestämme oli, että tottiksesta pitäisi saada Aksulle kivaa ja rentoa touhua, niin pitäisi. Mutta kun se ei saisi komentaa minua, jättää noudattamatta käskyjäni, tehdä sijaistoimintoja kuten rapsuttaa itseään tai nuuhkia maata tai uhmata minua esim. siten että ei tuo lelua. Ehkä tuohon lelun luovutukseen otamme jälleen nappulat käyttöön. Aksun ruokamäärä on vaan niin onneton ja jos sille vielä siinä syötän yhden nappulan niin ei sitä juuri jää iltaruuaksi. 

Vein Aksun autoon ja kun kaikki oli lopettaneet ja poistuneet kentältä otin sen uudelleen ja kuljin kentällä kehuen Aksua vaatimatta mitään. Aksulla oli patukka ja se pääsääntöisesti tarjosi sitä minulle jatkuva syötöllä. Otin välillä patukasta hieman kiinni, mutta yritin pitää sen huoli, että leikin vain, kun itse kutsuin Aksua. Välillä irrotin itse ja välillä vaadin irrotusta. Pari sivulle tulo - kontakti harjoitusta teimme, muutoin vain hengailimme. Autoon mennessä annoin purkista mahapullia palkaksi.

Tämä meni oikein hienosti.

Kotona aamulla miehen kanssa yritimme treenailla namilla ja patukalla lyhyellä matkalla haukkua siten, että Aksu sietäisi minun kulkemisen ympärillä. Vaikeaa se tuntui olevan, mutta ehkä sitä takaraivoon toistojen jälkeen jotain jää...

Illalla treeneissä:
3 maalimiestä, jokainen yksi kerrallaan valmiina. Treenin tarkoituksena oli rohkaista Aksun maalimieskäyttäytymistä. Ruokapalkka kaikilla (selkä kun on hieman ollut kireä).

1. mm. 20 m, etukulma, lähetyksen jälkeen maalimies lähti karkuun ja meni puun taakse. Aksu haukkui todella innokkaasti ja ei ottanut minusta juurikaan häiriötä. Menin viereen, sanoin kiitos ja mm palkkasi.

2. mm. 25 m, kiven takana. Haukkua tahditettiin, mutta minun vierelle tulossa Aksu piti pitkän tauon, mutta alkoi itse haukkua uudestaan, josta 5 haukun jälkeen sanoin kiitos ja mm palkkasi.

3. mm. 50 m, maakuoppa. Nyt joutui Aksu tosiaan käyttämään nenäänsä, mutta hienosti toimi! Mm antoi Aksun haukkua muutaman haukun ja sanoi itse kiitos ja palkkasi ennen kuin minä ehdin paikalle.

Treenit meni vallan mainiosti ja kyllä tuota ilmaisua on nyt mietitty ja puitu. Ilmaisua treenataan nyt kolmella eri tavalla.

1. Minä itse ensinnäkin opetan Aksulle sano-ilmaisun, eli haukun yhteydessä tahditan sano-sanalla ja nyökkäyksellä (Aksu lukee kehonkieltä paremmin) ja lopetan haukun kiitos-sanaan ja annan palkan. Näin saan opetettua Aksulle, että haukutaan niin kauan, kun kiitos sana tulee ja minulle Aksu haukkuu kaikkein mieluiten.

2. Käytetään ystäviä ja perhettä ja tehdään puhtaita ilmaisuharjoituksia. Eli mm nami tai lelu. Minä pidän koiraa kiinni, mm hetsaa koiraa ja juoksee muutaman askeleen, päästän irti ja mm innostaa haukkumaan elein ja sano-sanalla. Minä menen reippaasti paikalle, sanon kiitos, mm palkkaa ja otan Aksun kiinni ja tämä toistetaan 2-3 kertaan. Pikkuhiljaa tavoitteena on, että minä voin kävellä Aksun viereen, yli, kiertää kauas ja poistua paikalta ilman, että haukku häiriintyy. Näin vahvistetaan Aksun itsetuntoa olla maalimiehellä ja se tottuu siihen, että minä voin kulkea missä vain eikä sen tarvitse seurata minun tekemisiä.

3. Normaali treeneissä jatketaan etsinnän suhteen samalla tavalla. Aksun haukkua vahvistetaan tarvittaessa sano-sanalla ja nyökytyksellä. Minä menen reippaasti paikalle, ilman pysähdyksiä maalimiehelle ja mm pitää huolen, että Aksun haukkuun katkoja ei tule. Kun tulen paikalle sanon kiitos tai sovitusti maalimies lopettaa ilmaisun kiitos sanaan. Ideana on, että Aksu oppii luottamaan, että minä tulen aina reippaasti paikalle ilmaisusta huolimatta.

Nyt suurin ongelma on kuulemma se, että minä hidastelen saapuessa, olen epävarma ja koira vaistoaa sen eikä oikein tiedä onko haukku ok, kun sitä on olen muissa oloissa kieltänyt. Pysähtyminen nyt kuulemma vain pahentaa tilannetta. Kun opetan ylläolevan  ilmaisutekniikan Aksulle ja se saa vahvistusta siihen, että purkille saa haukkua minunkin läsnäollessa niin maalimiehen on helppo huolehtia, että ilmaisu toimii. Samoin, kun ilmaisun pituutta vaihtelee, välillä mm palkkaa kiitossanalla ja pääsääntöisesti minä annan luvan palkata Aksun motivaatio kuulemma säilyy paremmin.

Jess, vihdoinkin hyvä sää treenata, ei kylmä eikä kosteaa, mutta Aksulle ehkä hieman painostava.

Aksulla oli 5 mm, treenit melko haastavat. Alueelle tulo ja ilmoittautuminen meni mallikelvosti vaikka paikalla oli paljon uusia ihmisiä ei Aksu mennyt haistelemaan. Kaikki yksi kerrallaan valmiina. Palkkana oli tällä kertaa mikrossa valmistettua naudanlihapaloja, hei-huudolla raakaa munuaista (mm hanskat) ja viimeisellä raakaa munuaista ja oma liotettu ruoka sekä patukka.

1 mm oikea etukulma n. 40m, umpipiilo roskiksessa. Muistista meni vauhdilla roskiksen taakse (viime viikolla 2 mm, tosin siellä oli reikiäkin takaseinässä). Hyvät haukut ja hienosti malttoi olla Maralla. Tosin taitaa olla yksi Aksulle mieluisimmista maalimiehistä.

2 mm n. 20m, mutta ei näkyvissä, tarkoituksena oli, että minä menen paikalle ja Aksu joutuu haukkumaan niin kauan aikaa, kun annan maalimiehelle luvan palkata. Haukku katkoili, kun minä lähestyin ja Irene joutui tahdittamaan ja haukku oli epävarmaa ja korkeaa. Palkkaus saatiin onnistumaan kuitenkin.

3 mm n. 50 m, hei-huuto (ei ollut läheskään samaa vaikutusta, kuin viime treeneissä), kuitenkin nopea lähtö, hyvä lyhyt haukku, josta palkka. Mutta Aksu ei malttanut olla maalimiehellä vaan tuli minua vastaan, kun palkat loppuivat. Palasi kuitenkin Pirkon luo, mutta selkeästi halusi jatkaa töitä ja haki minusta kontaktia.

4 mm n.40 m, lähetys ok, mutta Aksu teki sik-sakia, hyvä haukku, mutta Jari oli uusi mm ja kun namit loppui Aksu tuli iloisena minua vastaan.

5 mm 50 m, pusikossa vaikeassa paikassa. Hyvä, mutta rauhallinen lähtö. Tiivis hyvä haukku ja jäi hienosti maalimiehelle, joka sekin oli aivan uusi, mutta ei leikkinyt. Minä kehuin lähdettiin liikkeelle ja revitin hieman patukkaa Aksun kanssa, jonka jälkeen leikki mm kanssakin oli kivaa. Innokkaasti kantoi patukan keskilinjalle.

Kaikenkaikkiaan hyvät treenit. Tosin hieman "munattomat", joko Aksulla on selkä jumissa tai huono kunto, kun näki, että toinen hieman hyytyi lopussa. Täytyypä seurata tilannetta. Tällä hetkellä haukut tuottaa eniten päänvaivaa. Ehkä on aika opettaa Aksulle kunnon ilmaisu... Jälkikäteen minä tajusin, että hei, en jännittänyt ollenkaan sitä karkaako Aksu vai ei ja ei sillä kyllä mitään elkeitä sen suuntaan ollutkaan.

Aivan lopuksi Mara tallasi meille pienen esineruutukaistaleen ja vei oman esineensä valmiiksi ruutuun n. 40 metriin. Hain Aksun ja lähetin jännityksellä matkaan. Poika teki tarkkaan töitä, löysi ja tuli innokkaasti luokseni. Minä kehuin jo siitä, että nosti esineen ja vauhti oli kyllä melkoinen, kun odotti, että päästään yhdessä leikkimään. Meillä ei kuulemma ole minkäänlaisia ongelmia esineruudun suhteen. Aksu tietää, mitä se on tekemässä, etsii intensiivisesti ja tuo innokkaasti esineen minulle. Kuulemma kannattaisi ennen esineruutuun tuloa jo autolla ottaa omalla esineellä yksi pieni harjoitus, jotta koira tietää mitä ollaan tekemässä etenkin silloin, kun on hakutreenit alla. Nyt vain jatkamme harjoittelua ja monipuolistamme.  

Nyt vielä kun sen tottiksen saisi kuntoon... (miksi aina huokaisen sitä ajatellessa). PKK kuulemma suunnittelee järjestävänsä syksyllä oman käyttäytymiskokeen, jos siihen olisi vaikka tarvetta.

PPK haku 9.6 Sääksjärvi

3 maalimiestä, 1-2 palkkana mahapullia, 3 leikki. Kaikki mm toivat Aksun keskilinjalle, tavoite vahvistaa mm-motivaatiota. 

Paikalle saapuminen alkaa toimia. Saavuttaessa alueelle, otin Aksun sivulle, irrotin hihnan, odotin kutsua ja kuljimme "yhdessä". Ei karannut, mutta jouduin pari kertaa korjaamaan kulkemista. Tavoite oppia kulkemaan ilman käskyjä aivan minun tuntumassa. Hyvä maltti keskilinjalla.

1. mm valmiina n. 30 m vasemmassa etukulmassa. Lähti hyvin, kaarsi tarkastamaan lähellä olevan pahvilaatikon, meni suoraan maalimiehelle. Hyvä, pitkä haukkusarja, Henkka lopetti haukun täydellisesti! Tuli innokkaasti syötellen keskilinjalle.

2. mm valmiina 50 m vaikeassa maastossa. Oma moka, en muistanut ohjeita. Tarkoitus oli ottaa hei-huudolla, unohdin sen itse ja lähetin koiran, mutta Aksu ei irronnut hyvin vaan lähti vinoon (onneksi), kutsuin takaisin ja sain otettua hei-huudon. Aksu lähti kuin salama, todella innokkaat haukut ja mahapullat kelpasi. Ei ajatustakaan jättää maalimiestä.

3. mm vastapäätä 30 mm. Innokas lähtö, haukku hieman katkonainen (ilmeisesti jano, kun köhi ja vesi maistui jälkikäteen). Aluksi ei meinnannut leikkiä, kun etsi namia, mutta innostui sitten Miian houkutuksesta. Ei kuitenkaan syttynyt patukkaan samoin kuin aiemmin.   

Hienosti meni kaikenkaikkiaan, innokasta työskentelyä ja hyvä kontakti minuun. Treenien jälkeen Henkka avusti meitä esineenhaussa. Pidin Aksun metsässä kiinni, kun Henkka houkutteli Aksua heiluttamalla hanskaa, käveli muutaman askeleen ja heitti metsään. Henkka tuli alueelta ja minä lähetin Aksun. Aksu haki innokkaasti, mutta kehuista räkäisi hanskan pari askelta ennen minua. Toistimme harjoituksen siten, että minä vein Aksun pois alueelta, Henkka vei Hanskan ja tulimme takaisin. Lähetin Aksun ja yhtä innokkaasti poika haki hanskan kuin aiemminkin.

PKY esine ja haku 4.6 Pälkäne 

Ensin esineruutu. Aksulle vain yksi vieras esine, jota oli käytetty muillakin koirilla ennen Aksua. Houkuttelu Aksun nähdessä. Esine vietiin n. 20 m. Lähetin Aksun ja Aksu toi esineen innokkaasti, josta palkkasin kunnon leikillä ja juoksulla autoon.

Hakualue oli uusi meille. 5 mm. Tarkoituksella rikoimme aiempaa treenikaavaa motivaation lisäämiseksi.

1 ja 2 mm valmiina etukulmissa. Aksu kulki vapaana hyvin! Ilmoittautuminen onnistui. Lähetys 1 mm hyvä, teki kaarron, mutta korjasi itse, kunnon haukut, namipalkka. Kulku keskilinjalle oli hyvää!

2 mm lähetys onnistui, mm piilossa roskiksen takana. Epävarma, katkonainen haukku, mm haukutti vaikka minä olin jo paikalla, Aksu otti siitä vielä enemmän paineita ja pyysi apua, sanoin palkkaa vaan ja no mm palkkasi tauon aikana. Seuraavan kerran parempi ohjeistus, (uusi, kokematon mm)! Jos haukku katkonaista sitä tuetaan hyvä-sanalla ja heti, kun paranee palkkaus, ei pitkitetä tilannetta. Kulku keskilinjalle oli vaikeaa, Aksu kävi kierroksilla ja näki, että pasmat oli sekaisin. Komensin luokse melko tiukasti ja pidin namien avulla vierellä, keskilinjalla kehuin ja rauhoitin tilanteen.

3 mm n. 50 m hyvin lähti suoraan maalimiehelle, kunnon haukut. Suunnitelman mukaan Mara toi Aksun nameilla. Toimi hyvin. 

4 mm 40 m hienosti malttoi edetä keskilinjalla. Hyvä lähtö, haukut ok, hain Aksun. Kulkiessa keskilinjalle Aksu haistoi seuraavan maalimiehen, mutta malttoi kulkea minun kanssa ja odottaa keskilinjalla!

5 mm hieman näkyvissä n. 20 m. Aksu näki mm, annoin sen odottaa ennenkuin lähetin ja lähtö oli nopea ja suora. Hyvät haukut! Aksu innostui leikkimään kunnolla. 

PPK esine 3.6. Kangasala

Persiilleen meni.

Reaktioharjoitus, tarkoitus, että ohjaaja kulkee koiran kanssa ja pudottaa kesken matkaa esineen ja jatkaa koiran kanssa matkaa. Käännytään ja lähetetään koira hakemaan esine.

Kuvittelin tämän olevan Aksulle helppo juttu, tämän kaltaisia kun teimme joskus aikoinaan, mutta Aksu on unohtanut ne ja itse mokasin, kun en sisäistänyt juttua ja tehnyt sitä riittävän helpoksi koiran tasoon nähden. Harmittaa! 

Tiputin esineen, olisi pitänyt pitää Aksusta kiinni ja tehdä esineen tiputtamisesta kiva juttu, mutta tein sen eleettömästi ja Aksu kuitenkin näki, yritti ottaa esineen, mutta estin sen odota sanalla ja mennään. Joten kun käännyimme ja lähetin Aksu ei tajunnut, että esine pitäisi hakea. Tämän jälkeen se vältti esineenhakemista kokonaan. Saimme korjattua treenin jotenkin...

Varsinainen esineruutu. Otimme täysin samanlaisen treenin, minkälaisia olemme kotona harjoitelleet tai oikeastaan helpomman. Aksu näki, kun Lili vei esineen, jonka jälkeen lähetin. Aksu lähti hyvin, mutta väisti esineen enkä saanut sitä tuomaan sitä. Loppuviimein ei Kaarinan houkutteluleikitkään, esineenheittelyt jne. juuri auttaneet. Kolmannella yrityksellä saimme Aksun ottamaan yhden esineen suuhun ja sain sen palkattua siitä. Minä olin liian hidas reagoimaan enkä osannut innostaa riittävästi. Jälkeenpäin mietin, että kotona esineruudussa olen paljon rennompi ja leikimme enemmän. Kokeilin vielä kaikkien lähdettyä omaa esinettä, vein sen paikalle, otin Aksun autosta ja lähetin. Kaikki sujui hyvin, Aksu toi esineen innokkaasti. 

Poika meni lukkoon aiemmasta reagtioharjoituksesta, 1. esineruututreeni syksyn jälkeen ryhmällä ja kaikki oli vieraita esineitä. No tätä korjataan. 

PPK 27.6. haku, Kangasala

(pitäisiköhän näitä kirjata useammin...)

Treenit muuten ok, mutta mm-motivaatio oli heikossa. Aksu kulki minun kanssa todella hyvin, otti kontaktia, ei yrittänyt karata, haukkui hyvin. Kaikilla maalimiehillä Aksu oli jo lopettanut haukun, kun minä saavuin paikalle, mutta se söi vielä. Yhdellä syöminen jäi kesken, kun tulin lähelle. Kahdella se hotkaisi ruuan ja selkeästi mm ei ollut innostava ja Kaarinallakin oli töitä saada Aksu rauhassa leikkimään, kun tulin lähelle. Hauska nähdä, että Aksu pitää minusta enemmän metsässä kuin maalimiehistä.

Seuraavilla kerroilla, maalimiehet tehdään mielenkiintoisimmiksi, Aksua  kehutaan, se tuodaan keskilinjalle ja ruokapalkkaa parannetaan, nyt kun taas saadaan syödäkin...

Viikonloppuna olimme Hiidenhelmellä Margit Ollankedon opeissa.

Lauantaina oli pitkä maastosessio, yhdeksälle koirakolle kahdet treenit oli melkoinen rupeama. Aksun ensimmäinen treeni oli 2 maalimiestä. Tulimme paikalle hihna pinkeänä ja intoa täynnä. Pysähdyimme, rauhoituimme ja päästin koiran vapaaksi. Hienosti poika malttoi työskennellä minun kanssani. 1. maalimies oli umpipiilossa n. 40 metrissä peltiroskiksessa, palkkana ruoka. Toinen oli lähes vastakkaisella puolella 50 metrissä, palkkana kaksi patukkaa. Tämä treeni meni varsin mallikelvosti vaikka jännitinkin ihan sikana, miten Aksu pysyy vierelläni vapaana.

Toinen sessio olikin jo vaikeampi. Viisi maalimiestä, ensimmäiset kaksi oli etukulmissa valmiina samaan aikaan. Toinen umpipiilossa muovisessa suoliämpärissä. Muut eriasteisissa piiloissa joko umpinaisesti tai muuten vain maastossa, mutta valmiina kuitenkin. Upeat haukut, innokas työskentely ja Aksu pysyi tiiviisti minun kanssani eikä sillä ollut aikomustakaan ennakoida tai karata maalimiehelle, jota se on aiemmin tehnyt.

Isompia yllätyksiä tai oppeja emme saaneet, mutta toisaalta vahvistusta näkemyksille ja sille, että oikeassa suunnassa olemme ja näkihän sitä kuinka Aksu toimii aivan uudessa maastossa, vierailla maalimiehillä. Etsinnästä näkee, että sitä on tehty vähän, suorista pistoista ei ole juuri tietoakaan, mutta joka ukon se kuitenkin löysi. Ensimmäisellä maalimiehellä, joka oli lähes samassa paikassa kuin edellisellä kerralla kutsuin Aksun takaisin ja lähetin uudelleen. Tiedä mikä siinä sitten oli, kun ensimmäisellä kerralla paikka ei ollut vaikea. Muut onnistui varsin hienosti. Saimmekin ohjeeksi käyttää ajoittain erilaisia apuja, pistojen suoristamiseen. Haukut olivat hyvät, tiiviit ja varmat. Yhdellä mm:llä tosin Aksu piti taukoja, kun minä lähestyin. Haukkujen osalta voin kuulemma vaatia enemmän, aivan hyvin voi jo mennä paikalle ennen palkkausta. Siihen Aksulla on täysi valmius. Ilahduttavinta oli kuulla, että hallinnassa ja yhteistyössämme ei ole kuulemma minkäänlaista ongelmaa, minun tulee vain luottaa koiraani, se kyllä tottelee, kun vain itse osaan sanoa mitä haluan.   

Tottiksessa meni sitten odotetulla tasolla. En itse ole tehnyt sen eteen juurikaan ja tottakai se näkyi. Mutta myös se, että kyllä Aksu halusi tehdä ja yritti parhaansa, jotenkin vain palikat ei ole kohdallaan, nyt sitten varmistetaan rauhassa, että poika osaa ja muistaa liikkeet ja suorittaa ne aina oikein. Paras anti tässä kai oli se, kun keskustelun yhteydessä paikalle tuli hoffiuros Juuso ja aitauksessa oleva beuceronuros otti kunnon pultit ja pojat piti pahaa meteliä. Aksu lähti oitis rähinään mukaan, mutta sain sen houkuteltua luokseni. Meidän molempien sydämet sykki tuhatta ja sataa jokusen aikaa enkä uskaltanut edes kuvitella minkälaista jälkeä Aksusta olisi tullut, jos se ei olisi totellut.

Tottiksen osalta sain kuitenkin kullanarvoisia vinkkejä ja oivalsin muutaman ihan tärkeänkin asian, joita nyt sitten rauhassa tässä toteutamme ensin tutuissa ympyröissä ja sitten nostamme vaatimusta pikku hiljaa. Lopuksi kiteytettynä Margit kehui Aksua hyväksi koiraksi, joka haluaa tehdä. Kunhan minä vain muistan luottaa siihen ja keskittyä treenatessa koiraani enkä jäädä pähkäilemään. Eikä niitä virheitä saa pelätä, niiden kautta oppii. Tärkeintä on selvittää yksi asia kerrallaan ja muistaa, että tottelevaisuus on hauskaa ja kertoa se koirallekin...

Kaiken kaikkiaan leiri oli oikein antoisa, tuli naurettua, syötyä ja nukuttua. Mies ei kotona oikein minun selityksiä ymmärtänyt, kun puhelin lerputteluista ja vieraiden miesten kopeloinnista ja näin jälkikäteen kyllä harmittaa, että ei siitä suoliämpäristäkään tullut kuvaa. Se olisi ollut näkemisen arvoinen, kun minun kokoinen ihminen sulloutui sen kokoiseen saaviin. Tuli aivan uusi ulottuvuus sanonnalle sillit suolavedessä.

Kyllä tälläisillä leireillä kävisi useamminkin. Aksukin oli ihan

haltioissaan.

Parin viikon ajan olemme Aksun kanssa hionneet tottelevaisuuttamme kuntoon. Viikottain Nuutisen Jossun ja nyt viikonloppuna Kortteen Merjan ohjauksessa. Tosin pienenä ikävänä esteenä tälle on ollut pojan terveys. Virtsakiteet uusivat ja selkä meni sillä seurauksella jumiin. Nyt onneksi alkaa poika olla parempi, mutta ajoitus ei olisi voinut olla yhtään parempi. Nimittäin varattuja kursseja ei voinut siirtääkään, mutta ollaan menty sillä pohjalla, että pääasia on, että se hihnan toinen pää oppii toimimaan oikein ja yhteinen tapa toimia löytyy. Ja pikkuhiljaahan se sieltä on hioutumassa oikeaksi.

Palkkaus on muutettu täysin patukalle ja siinä oli sekä minulle, että pojalle opettelemista. Puoli vuotta sitten Aksuhan ei kyennyt tekemään mitään nähdessään patukan tai tietäessään, että minulla on nameja, joten siihen nähden edistys on mieletön.

Tosin omaa kuivaruokaa käytän erillisissä pitkäkestoisissa kontaktiharjoittelussa välipalkkauksena, jolloin nami vahvistaa kehua, mutta ei keskeytä suoritusta,  paikallamakuussa, jossa vietin nostaminen ei ole suotavaa sekä leikin lopetuksessa, jolloin patukasta luopumisesta ei muodostu painetta. 

Patukka on tällä hetkellä vyössä vyötärölläni, pikkuhiljaa hiivutan sen takataskuun. Patukan saa vain vapaakäskyllä. Toinen patukka minulla on takataskussa ja käytän sitä satunnaisesti. Aksu kun tuntuu kyllästyvän leikkimiseen helposti ja joskus oikein hyvän suorituksen jälkeen on kahden lelun leikki paikallaan. Tärkein osa-alue on Aksulla varmaankin vaatiminen. Aksulla on paha tapa tehdä töitä vain silloin, kun sille sopii vaikka se osaisikin. Se kitketään nyt pois. Minkäänasteista sikailua, tehtävien välttämistä, haukkumista ei sille sallita. Se on poskiparroista kiinni ja puhuttelu ja liikkeen uudelleen toisto ja onnistuneesta suorituksesta hyvät kehut.    

Samoin kontaktia nyt harjoittelemme säännöllisesti, sen osalta vielä täytyy tekniikkaa hieman tarkastella, nyt vaikuttaisi kaikkein parhaiten toimivan se, että vaadin kontaktia ja jos pää kääntyy niin sanon tiukan ei ja kehun. Meillä oli naru käytössä, mutta en kokenut sitä omakseni. Tosin tässä pitää vain tehdä kovasti töitä eri ympäristössä.

Minulla tässä on eniten oppimista. Käskyjen äänen paino tällä erää on tärkein. Samoin johdonmukainen ohjeiden noudattaminen ja koiran toiminnan seuraaminen. Meillä on melkoisesti oppimista ennenkuin Aksu oppii mitä minä haluan ja mikä meidän treenilinja on. Mutta olen toiveikas, nyt alkaa palikat olla kohdallaan ja kun vain treenit kirjoittaa ylös etukäteen ja noudattaa sitä niin hyvä.

Paljonhan tuolla edistystä on tapahtunut. Suurin ihmetys minulla oli, kun pystyin pitämään Aksua kentällä vapaana muiden ihmisten läsnäollessa ja keskustelemaan ohjaajan kanssa rauhassa ja Aksu sieti tilanteen eikä poistunut läheltäni. Se ei hauku ja vedä meidän lähestyessä kentälle, mutta edelleen väistelyä ja sitä, että esim. perusasentoa ei tehdä kunnolla tapahtuu. Mutta kahden minuutin paikallamakuu onnistui erittäin hyvin. Aksu näyttää nykyään palautuvan paineesta ja pääsee yli vaikeista tilanteista, joista se on aiemmin lukkiutunut. Se ei komenna minua kentällä ja kun tiukasti komennan se parantaa suoritustaan, joka oli äärimmäisen hyvä huomata. Aksu pääsääntöisesti tekee työnsä hyvällä motivaatiolla ja ennenkaikkea meidän suhde on tästä parantunut, mutta se väsyy kovin nopeasti. Toisaalta minä vaadin siltä paljon uudenlaista käyttäytymistä, mutta selkä myös vaivaa jonkinverran. Hypyt ja maahankäskyttämiset ovat nyt pääosin täysin pannassa.

Nyt vain paljon toistoja, johdonmukaista treeniä niin eiköhän me lukostamme päästä ja tottiskin joskus taas tulee kivaksi jutuksi eikä siksi, että saan arpoa, mikä fiilis pojalla milläkin kerralla on.

Tänään kävimme aamulla pyörähtämässä kentällä Emman ja Indyn kanssa. Menimme kentälle vapaana yhdessä käskyn alla, tosin Aksu kävi pikaisesti pyörähtämässä haistelemassa Emman ja palasi oma-aloitteisesti minun luokseni ja kehuilla kuljimmekin yhdessä "ilmoittautumaan". Aksu malttoi hienosti istua vieressäni tosin haukkui, josta jouduin kieltämään. Sentään totteli hiljaa-sanaa.

Tämän rupeaman jälkeen leikimme, jonka jälkeen otimme seuraamis-pätkiä. Yritin ohjata nameilla Aksun oikeaan asentoon ja Emma seurasi takana katsomassa. Kovin helposti se peppu taas kääntyi sivuun niin perusasennossa kuin seuraamisessakin. Tosin minä kuulemma itse korjaan asentoani vaistomaisesti, jota Aksu väistyy. Otin vain lyhyitä pätkiä ja Emma katsoi takana oikean asennon ja palkkasin siitä. Lapa pysyy jo hienosti oikeassa kohdassa ja kontakti oli kunnossa, mutta peppu meinaa kääntyä helposti. Tämän jälkeen yritimme etsiä oikeaa alkuasentoa lelupalkalla, siten että lelu on takataskussa. Hienosti jaksoi poika tehdä muutaman toiston, kunnes muutaman hionnan jälkeen leikimme ja kävimme autolla hakemassa Indyn kentälle.

Otin Aksulla lähinnä käyttäytymistreeniä eli kuljimme yhdessä ja odotimme hiljaa Indyn treenatessa vieressä. Ärähdin vetäisemisestä ja haukun aloittamisesta ja loppuviimein hienostihan tuo malttoi. Tästä siirryin ottamaan maahan tai istu käskyjä pienten leikkien välissä. Harjoittelimme lelusta irrottamista. Leikin ja sanoin irti, kun Aksu irroitti laitoin lelun maahan ja kun sain sen ottaa rauhassa aloitimme leikin uudelleen. Aksu oppi rytmin hyvin. Loppu viimein otimme pari noutoa ja kiinni pitämisharjoituksen. Kotiharjoitukset oli hieman tepsineet ja suussa pyörittelyä ei ollut niin paljon kuin aiemmin.

Treenipätkä meni hyvin, vaikkakin vire tuolla namilla on melkoisen surkea. Illalla menimme Kaarinan ja Hiskin kanssa Pirkkalan kentälle. Yritimme toistaa saman kentälle saapumisen, mutta Aksu mielsi Kaarinan maalimieheksi ja teki historiansa pisimmän ja varsin mallikelpoisen ilmaisun. Harmi vain, väärä treeni. Aksu ei sitten millään kyennyt lähtemään Kaarinan luota, kunnes loppuviimein kutsuin sen luokseni, kun otti minuun kontaktia. Pääsimme kyllä kulkemaan yhdessä tuon pienen pätkän ja ilmoittautumaan, mutta oikein ei homma sujunut.

Leikin Aksun kanssa kahdella lelulla ja vein pojan autoon, kun sain Kaarinalta vinkin, että aina ei kannata samaa kaavaa noudattaa. Toisella kerralla otin vahingosta viisastuneena Aksun suoraan hihnassa ja otimme seuraamisen ilman alkuleikkejä. Ei se paikka oikein tuntunut löytyvän tälläkään kertaa, tosin hieman oli seuraaminen parempaa, kun pyörin vasemmalle ympyrää ja kääntyilin siihen suuntaan. Tärkein kuitenkin on, että vapautus tulee oikeasta asennosta.

Yritimme lelulla seuraamista ja täytyy sanoa, että siinä Aksu on kehittynyt vaikkakin alkutekijöissä sen suhteen ollaan, mutta nyt sentään Aksu kykenee jollakin tavoin seurata lelun kanssa, kun seuraamista ei ota perusasennosta vaan kävelystä. Tätä täytyy nyt vain vahvistaa päivittäin. Motivaatio lelulla on huomattavasti parempi. 

Yllättäen leikin jälkeen Aksu kykeni irroittamaan vaihda-sanan avulla melko helposti lelun ja jatkamaan työskentelyä. Tämä oli aivan uutta. Tosin kuka sitä on usein lopettanut lelun sanomalla vaihda ja antamalla namin... Nyt pitää vain unohtaa tuo irti-sanan käyttö kokonaan leikin yhteydessä.

Kolmannessa erässä harjoittelimme noutoa, saimme kullanarvoisen vinkin. Kun lähetän Aksun sanalla tuo niin siinä vaiheessa kun Aksu tulee kapulan kanssa minun luo minä juoksen karkuun. Kapula pysyi hienosti suussa ja intoa riitti mielinmäärin. Näitä meidän pitää tehdä usein ja toinen mitä voisi kokeilla on se, että kun sanon tuo lähden itse juoksemaan kapulaa kohden. Että olen tämänkin osannut opettaa tylsällä tavalla....

Maahanmenot olivat aivan fiasko, viime viikolla treenasimme tätä muutamaan otteeseen ja liike tuntui olevan suht hyvä, mutta tänään kaikkea muuta. Aksu ei yksinkertaisesti tehnyt kertaakaan koko liikettä hyvin. Täytynee palata aivan lähtökuoppiin tämänkin kanssa.

Hypyt sujui hyvin, kunhan vain Aksu muisti mitä ollaan tekemässä. Matalallahan tuo este oli mutta kaiken kaikkeaan hienosti toinen tajusi, kun otimme hypyn tuplana eli Aksu hyppäsi myös takaisin esteeltä. Tajusin vasta jälkikäteen, että emme ole harjoitelleet tätä ollenkaan vaan olemme lopettaneet hypyn aina seisomiseen, kuten tokossa on tapana.

Kaikenkaikkiaan päivän saldo on ihan hyvä, lukuunottamatta niitä paria rikkinäistä patukkaa, jotka odottavat korjausoperaatiota.

Treenivälipäivinä olemmekin keskittyneet naksutteluun. Tein Aksulle hienon kosketuskepin kukkakepistä ja punaisesta askartelupallosta. Yllättävänä hyvin tuo on palloon ymmärtänyt koskea häiriöistä huolimatta.

Nimittäin Lara on innostunut kovin treenaamaan kanssamme, ei tarvitse kun kerran naksauttaa niin jokos kissa on mukana treeneissä, jos neiti vain sisällä on. Ja jos Aksu puolet ajasta tarjoaa  tarjoaa istumista tai makuuttamista upealla pitkällä kontaktilla niin neiti oma-aloitteisesti sivuuttaa yhdessä tekemiset ja menee suoraan asiaan eli syömään Aksun nameja tai sitten se on itse kepin kimpussa. Mutta kivaa on kissalla, Aksu on aika kärsivän oloinen ja minä pureskelen paikkojani, kunnes toinen viimein ymmärtää, että ei kolmatta pyörää kaipailla.  

On Aksukin jutun juonen hyvin tajunnut, mutta vielä ei se kirkas lamppu ole syttynyt ihan täysin. Kepin selän taakse laitto ja kepin lattialla oleminen on selkeästi vaikeampaa. Mutta alku on hyvä eikä Aksu enää tarjoa haukkumista!

Tai pikemminkin aivotoimintaa. Nimittäin tänään opetimme Aksulle, että hakumetsässäkin kannattaa minun kanssa kulkea, jotta asiat menevät eteenpäin.

Me tulimme keskilinjaa kohden jälleen täyttä vauhtia hihnassa. Muutamaa metriä ennen päästin Aksun kiinni ja sanoin yhdessä. Sana on melko vieras ja vapaaksi päästyään poikahan lähti. Täyttä vauhtia tarkisti ensin keskilinjalla olevat ihmiset ja kun niiltä ei saanut kontaktia herra lähti tarkastamaan oikeanpuolen metsästä. Hieno 50 suora pisto ja takalinjaa pitkin Aksu sitten tarkisti koko puolen. Kävi se toisellakin puolella, mutta ei sentään koko alueella ja piti sitä haukkua keskilinjalla Henkkakin, jos hän olisi ollut maalimies.

Kovasti poika teki töitä, kunnes sitten kääntyi minuun päin iloisena ihmetellen. Kehuin tietysti ja Aksu tuli luokse, jolloin pääsin pari askelta, kunnes herra taas läksi. Ei oikein tuo yhdessä käveleminen ole iskostunut pieneen päähän. Mutta loppuviimein pääsimme keskilinjalle ja sain istutettua Aksun odottamaan, kun maalimies käveli rauhassa piiloon. Turhautuneena Aksu rupesi haukkumaan tovin, mutta hienosti pysyi vierellä!

Lähettäessä into oli piukkana ja maalimieheltä tullessa muutamaan otteeseen jouduttiin pysähtymään, kun minun vauhtini ei oikein ole riittävä. Mutta loppuviimein pääsimme "yhdessä" kulkemaan ja toiselle maalimiehelle lähettäessä taas mieletön komentaminen.

Loppuviimein ensimmäiseksi kerraksi kulkeminen meni hyvin eikä Aksun mielestä minua kulkemiseen tarvitse. Luulen, että juttua sekoitti paljon se, että me olemme ottaneet nenän avausta, johon olen päästänyt Aksun vapaasti. Seuraavalla kerralla otamme nenänavauksen normaalisti ja tahditamme hyvä-sanalla haukkua oikealla maalimiehellä, kovin tuntui korkealta tulevan tuo haukku.

Treeni meni paljon paremmin, kuin oletin, mutta kieltämättä hieman pettynyt olen. Aksu ei tarkastanut lainkaan vasenta aluetta. Olin aivan varma, että tuohon egoon koira työskentelisi täysin itsenäisesti... Muutoin treeni oli kiva, uskon, että loppuviimein Aksukin ymmärtää, että haku on meidän yhteinen juttu.

Saimme eilen varsin miellyttävää seuraa hakuryhmäämme, nimittäin Jossu ja Reese (pk-ylituomari Reima Nuutinen) seurasivat treenejämme ja antoivat kullanarvoisia vinkkejä. On aina ihanaa tavata ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneet lajista ja sen parissa harrastavista koirakoista.

Aksu sai kehuja työskentelymotivaatiosta ja etsinnästä. Koira käyttää hyvin nenäänsä ja työskentelee keskittyneesti. Meidän kahden välisessä työskentelyssä sen sijaan on parantamisen varaa. Hallittavuus on heikkoutemme, jota tulisi vahvistaa seuraavissa treeneissä. Tärkeää olisi, että kulkisimme maalimieheltä yhdessä ja Aksu ottaisi myös minuun kontaktia. Minun tulisi olla määrätietoisempi ja hallita etenemistä. Ilmaisu on kuulemma hyvällä mallilla, treeneissä haukkuja tulisi vaatia enemmän. Mutta kuulemma hyvässä mallissa ollaan. Paljolti samoilla linjoilla Nuutiset olivatkin Kaarinan kanssa.

Minun pitäisi tuoda tottista myös keskilinjalle, nameilla ja laumavietillä opettaa Aksu kulkemaan yhdessä minun kanssa ja opettaa ohjattavuutta. Ei varsinaisesti seuraamista ja pakotteita, mutta hallittavuutta miellyttämisen kautta, tärkeää olisi, että myös minä olen kiva olemassa ja minä olen se, joka tahdin määrää. Nenän avaukseen voi tulla vauhdilla, tosin kytkettynä, mutta tämän jälkeen tilanne pitäisi olla hallinnassa. Kysyin siitäkin, kun Aksu keskeyttää haukun helposti, jos maalimies menee piiloon liian aikaisin, Reesen mielestä tätä ei tarvitse harjoitella. Keskilinjalla voi jutella, mutta piiloihin ei kuulu mennä kesken ilmaisun tai haun eihän kokeessakaan kukaan liiku kesken kaiken.  Seuraavalla kerralla voisi kokeilla sitä, että maalimies tuleekin minun kanssani yhdessä puoliväliin keskilinjaa syötellen Aksua ja siitä minä otan Aksun hallintaani, jolloin yhdessä kulkeminen ei olisi alussa niin kovin suuri haaste, kun matka piilolta keskilinjalle on pitkä. Tärkeintä olisi, että koira on koko treenin ajan hallinnassa.

Aksun treenit sisälsivät haukunavauksen ja kolme maalimiestä, joista kaksi oli ruokapalkalla ja yksi ruoka- ja lelupalkalla. Nenäavaukseen me tulimme vauhdilla, pidin Aksua hihnasta ja päästin vasta lähellä irti. Hajun se oli saanut jo tieltä, mutta en päästänyt sieltä asti sitä kulkemaan. Haukut oli hyviä, Aksu leikki innokkaasti, mutta ei antanut ottaa kiinni ei sitten milläään.

Keskilinjalla en antanut haistaa uusia maalimiehiä vaan jatkoimme työskentelyä. Aksu meni hyvin ykköselle. Astuin muutaman askeleen keskilinjasta lähettäessäni ja kun tuuli tuli oikeasta suunnasta pisto oli mallikelpoinen. Haukku oli hyvä, mutta jälleen Aksu ei antanut ottaa kiinni houkutteluista huolimatta. Enkä ryhtynyt karjumaan, yritin muistaa kehua kun tuli minuun päin, mutta niin vain kävi, että herra kävi keskilinjalla haistamassa Nuutiset ja sen jälkeen suostui kiinniotettavaksi.

Kakkoselle lähetin samalla tavalla pari askelta keskilinjasta, Aksu ei löytänyt etsimäänsä, mutta teki kokoajan hyvin töitä. En ollutkaan lähettänyt Aksua suoraan vaan oikea kohta olisi ollut kolme metriä edessäpäin. Mutta hienosti toinen teki työtä ja lähti kuitenkin suoraan! Hienosti jälleen haukuttiin ja nyt kun lähestyin kehuin Aksua kovin ja kiinniotto meni oikein hienosti!

Kolmannelle Aksu lähti suoraan. Piilona oli häkki. Liekö sen takia vai miksi Aksu ei halunnut leikkiä, mutta oli kovin ylpeä saamastaan patukasta. Minuakaan ei väistetty lainkaan. Keskilinjalla sitten leikittiin kunnolla. Juttelimme tovin ja menimme vauhdikkaasti patukka suussa autoon.

Kerrassaan hieno poika ja hyvät treenit, ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, että herra ei alussa meinannut antaa ottaa kiinni lainkaan, mitä se ei ole kuitenkaan aikoihin tehnyt! Olisiko se vaikuttanut, että porukka oli muutoin tuttu, mutta keskilinjalla oli uusia henkilöitä, joita vain teki niin kovasti mieli mennä haistamaan? 

Mitään muuta me ei taideta tehdäkään. Kuin seurata, minun korvista jo tulee ulos. Pikkuhiljaa alkaa juttu taas toimia tai sitten ei. Kotona olen harjoitellut seuraamista imuttamisella. Alkaa mennä jo paremmin. Tänään kävimme kentällä Irenen kanssa.

Kentälle mennessä yritin siedättää Aksua odottamisella, eli juttelimme niitä ja näitä Aksun vuotaessa kuin seula. En tiedä onko loppuviimein parempi, että se on käskyn alla vai miten saan herran rentoutumaan ja vain olemaan kentän laidalla. Kuuliaisuuttaan tuo tuskin koskaan tulee olemaan hiljaa ja odottamaan.  Pakottamalla se on sitten käskyn alla eikä aja samaa asiaa. Ehkä sitten jotenkin pitäisi siedättää ja opettaa pikkuhiljaa niin kuin pennuille tehdään. Tai unohtaa koko juttu.

Sitten kun Aksu viimein oli rauhoittunut menimme kehuen ja leikkien kentälle. Seuraamisessa imuttamalla saati sitten ilman Aksu poikitti eli meidän takana täytyy olla joku, joka katsoo, että herra menee oikein, jolloin osaan palkata oikeasta suorituksesta. Perusasentokin menee tosi helposti vinoksi, no mitä itse olen sallinut löysäilyt... Eli seuraamisen osalta yhteistreenejä, muuten ei ole mitään järkeä. Tosin pyöriminen vasempaan ja jyrkät käännökset voisi toimia, mutta kun en minä näe edes perusasentoa kunnolla itse, onko se koira suorassa vai ei.

Paikallamakuu alkaa toimia siten, että minä pysähdyn ja jatkan sitten vasta matkaa. Aksuhan oppi sen, että kun minä käännyn ja sanon maahan liike suoritetaan, muutoin ei tarvitse. Pitää ilmeisesti väsätä ihan oikeasti itselle joku rautakanki selkään, joka estää päänkääntymisen, saiskohan siihen tehtyä jonkinasteisen hälyttimen, kun pää kääntyy niin se huutaa asento.

Roosan kanssa otimme ohitteluja, se meni hyvin tosin meinasi vauhdikas narttu kiinnostaa hieman liikaakin. Mutta mikä parasta, treenien jälkeen leikin patukalla ja kokeilin hieman seuruuttaa ilman namia, niin että patukka oli näkyvissä. Se toimi, ensimmäistä kertaa ja kun toistin jutun niin edelleen hieno kontakti ja muutama askel. Ehkä Aksun palkkauksen saisi tottiksessakin siirrettyä patukalle.

No tästä taasen jatketaan.

Kävimme jälleen kentällä pyörähtämässä pariin otteeseen seuraamisen merkeissä. Tällä kertaa keskityin siihen, että itse olen liikkeissäni ja käskyissäni johdonmukainen. Yritän nyt korostaa Aksulle tuon seuraamiskäskyn alla olemisen ja yleisen hengaamisen eroa ja olla itsekin vaatimuksissani tiukempi.

Opettelimme myös imuuttamista, jotta tuon paikan saisi tiiviiksi. Aksu seuraa väljästi ja näköjään kentän muut tapahtumat kääntävät pään todella helposti. Myös oikealle kääntyessä irtaantuminen on pienoinen ongelma. Vasemmalle Aksu kääntyy jo paljon paremmin, saisin itse vain olla tiukempi käännöksissäni ja nopeampi liikkeissäni.

Kai sitä saa itsekin peiliin katsoa, pitäisi treenailla tiiviimmin myös kotona, se on taas jäänyt. Nyt rakennamme itsellemme kosketuskepin ja opettelemme naksuttamisen. On ehkä viisaampi, että saan naksuttimella vahvistettua tuota oikeaa käyttäytymistä, jolloin voi jättää kehumiset vähemmälle. 

Olimme ensikertaa Pky:n hakutreeneissä ja täytyypi sanoa, että olin varsin ylpeä pikkubortsustani. Aksu näytti parhaimmat puolensa ja meillä oli varsin kivat treenit. Kun saavuimme paikalle juttelimme hieman Sirkka-Liisan kanssa ja Aksu oli vierelläni. Tällä kertaa ihan hiljaa!

Hajunhakuun herra meni omaan tapaansa vauhdilla ja haukku irtosi varsin mallikelvosti. Uuden ihmisen kanssa oli ilmeisen kiva leikkiä.

Hallinta toimi tänään minusta hyvin. Aksu oli vapaana, mutta antoi minun kytkeä itsensä hienosti ja siirtymiset maalimieheltä keskilinjalle sujui varsin mallikelvosti. 1. varsinainen maalimies oli hieman näkyvillä ja epäilen, että Aksu näki sen tai sitten se muutoin teki suoran piston vauhdilla. Haukku irtosi hyvin ja namit kelpasivat.

Toisen maalimiehen kanssa oli hieman ongelmia. Aksu teki laajan kaarron ja palasi keskilinjalle päin poispäin meistä, mutta korjasi suunnan itse, kun sai ilmeisesti sieltä hajun ja meni maalimiehelle. Haukku oli ei oikein irronnut ja piti tauon, mutta onneksi maalimies ei tehnyt mitään, jolloin Aksu aloitti uudestaan haukun ja se saatiin palkattua oikeasta suorituksesta. Namit kelpasivat jälleen hyvin ja minä kehuin Aksua, koska se epäonnistumisesta huolimatta teki hienosti töitä.

Kolmas olikin ihan keskilinjan tuntumassa, Aksu ilmeisesti hieman näki maalimiehen liikkuvan, mutta en usko sen olevan mitenkään vaarallista. Aksu meni hienosti ja haukkui mahtavan sarjan.

Neljäs, viimeinen maalimies oli hieman vaikeammassa paikassa, risukossa. En ole aivan varma kaarsiko Aksu risukon etsien parempaa paikkaa lähestyä maalimiestä vai eikö se saanut montusta hajua, mutta hienosti koira teki töitä, tosin suoran piston sijaan siksakaten. Haukku oli hyvä ja pitkästä aikaa leikkiminen oli vapautunutta.

Minä olin varsin tyytyväinen treeneihin. Hieman väki epäili, että Aksu hienostelee kävellä maastossa, pitänee tarkastella kuinka se on innokas kulkemaan risukoissa, aiemmin siitä ei ole ollut ongelmaa, mutta voihan leikkauksen jälkeinen aristelu näkyä myös siinä. Vinkkinä saimme, että ehkä sitä keskilinjallakin pitäisi häiriötä saada olla ilmaisun ja työskentelyn aikana, jotta koira tottuu siihen. Nythän on Aksulla oltu tarkkana sen suhteen. Pítänee pureskella asiaa, kyllähän tuo on reagoinut minun liikkeeseeni ja siihen, jos seuraava maalimies on edennyt haukun aikana, mutta toisaalta nenänavauksessa minun liikkumiseni ei vaikuta.

Palkkaus tuntui olevan ok, vaikka kieltämättä meillä oli melko runsaat namit mukana. Se sitten näkyikin tottiksessa.

Ei juuri ollut enää intoa seurata. Teimme keskiviikon tapaan pari ilmoittautumisen ja henkilöruudun, jonka jälkeen makuutin Aksua toisen koiran suorituksen ajan. Me otamme nyt seurauskuurin, meni mitta melkoisen täyteen. Ilmoittautuminen meni hyvin, mutta paikallamakuussa ryökäle alkoi huutaa. Se alkoi siitä, kun toista koiraa käskettiin aika kovaäänisesti. Mutta vaikka Aksu seurasi toisen koiran suoritusta se pysyi maassa! Ja loppuihan se huutaminenkin ja pääsin palkkaamaan. Ihmiset hieman katsoivat, mutta onneksi pidin pääni enkä reagoinut huutoon. Pidin aksun vielä maassa ja välipalkkasin lähietäisyydeltä. Vapautuksen jälkeen kehuin ja otin vielä maassa makaamisen siten, että laitoin aksun makaamaan ns. henkilöryhmän toiseenpäähän ja itse menin toiseen päähän, ihmiset juttelivat normaalisti ja minä välipalkkasin Aksun välillä.

Aksu ei ikinä ole haukkunut maahanmakuussa! Tosin epäilen, että se on oppinut jotenkin, että Kyötikkälän kentällä saa minua komentaa. Minun on otettava tiukempi linjaus omassa käytöksessäni. 

Keskiviikkona Aksu (ja minä) jouduimme tulikokeeseen kun testasimme taitojamme pienryhmän kanssa. Ensimmäisenä otimme parittain ilmoittautumisen Jannen ja Velmun kanssa. Aksun luoksepäästävyys ja "kiimatarkastus" onnistui vallan mainiosti ja poika malttoi hienosti makkaran avulla mennä ilmoittautumaan Kaarinalle. Sain jopa aivan rauhassa esittäydyttyä vaikka yrittikin antaa tuomarille pusun. Pitänee kiinnittää huomiota siihen, että vasten ei saa hyppiä. Käskystä Aksu istui vierellä hiljaa, mutta kun sanoin Wildmagpie's Lancelot esittäytyy Aksu haukahti kerran kovaäänisesti.

Tästä menimme paikalle makuuseen, jossa jätin Aksun makaamaan Lilin seistessä Aksun hihnan päällä salaa. Lähtiessäni Aksu nousi heti istumaan, komensin uudestaan ja hienosti herra jäi makaamaan paikalle, minä tosin en kääntynyt selin. Sitä kun emme ole harjoitelleet. Tämän jälkeen otimme seuraamista. Aksun kontakti ja halu seurata oli hyvä, mutta paljon me vielä saamme harjoitella, että tämä osio toimii.

Kovasti Aksu kuitenkin yritti ja olisi ollut valmis tekemään paljon enemmän.

Tämän jälkeen Aksu pääsi autoon odottamaan, kunnes hain sen ryhmäpaikallamakuuseen. Lili käskytti ja toimi tuomarina. Aksu jälleen ensimmäisestä käskystä nousi istumaan ja ryökäle toisella käskyllä makasi sitten poikittain. Ilmeisesti saamme nyt sitten harjoitella tätä uudemman kerran. Olin noin 15 askeleen päässä kaksi minuuttia. Hienosti toinen jaksoi vaikka pariin otteeseen naapurin naksutin tuntui kiinnostavan, mutta nousemisen elkeitä ei ollut!

Tämän jälkeen suoritimme pujottelun, joka sujui varsin mallikelvosti. Tosin viimeisen koiran kohdalla Aksu ei enää olisi millään jaksanut olla paikoillaan kontaktissa vaan oli levoton. Omassa pujottelussa ei ollut mitään valittamista, päinvastoin.

Jälleen tauko ja siitä henkilöruutuun. Näki jo, että nyt alkaa Aksulla motivaatio laskemaan eikä halu treenata ollut samaa kuin aiemmin. Henkilöryhmä meni kuitenkin hienosti ensimmäistä ohittamista lukuunottamatta. Aksu hyppäsi jälleen Kaarinaa vasten, mutta korjasi hienosti käyttäytymisen komennuksesta ja loppupyörähdykset olivat varsin mallikelpoa suoritusta ainakin minusta.

Samaa ei voinut sanoa meidän seuraamispätkästä, jonka minä jännityksissäni menin mokaamaan täysin. Aksulla ei ollut enää minkäänlaista mielenkiintoa ja se näkyi. Kun minä en katsonut Aksuun päin ja muut seurasivat miten menee ei homma toiminut lainkaan. No saimme hyviä vinkkejä, en ollut taasen ajatellut, että itse voisin korostaa tuota seuraamisesta vapauttamista ja olla tiukempi vaatimusten suhteen. 

Tästä menimme jälleen autoon pienen leikin myötä ja viimeisenä otimme kujanjuoksun. Eli neljä koiraa, kaksi molemmilla puolilla ja yksi koira jätettiin paikalleen istumaan kujan toiseen päähän, ohjaaja käveli kujan läpi toiseen päähän, odotti hetken ja kutsui. Lilin kutsuessa Aksu yritti totella, mutta komentaessa ei samaa muiden kanssa tapahtunut. Lopussa Aksu jo kyllästyi istumiseen ja alkoi haukkua ja komentaa minua. Tässä vaiheessa oli tyly ja viimeisen koiran yhteydessä otin Aksua kuonosta kiinni ja komensin. Haukkuminen kuitenkin haittasi muiden koirien suoritusta eikä namit enää käyneet riittävänä motivaationa.

Oma suoritus meni oikein mallikelvosti. Tosin vapautin Aksun jo siinä vaiheessa, kun se oli ihan lähellä juoksemassa eli jätin suosiolla eteenistumisen ja sivulle tulon pois ihan sen takia, että en halunnut ottaa riskiä haukkumisesta, mitä Aksu on nyt ryhmässä pari kertaa tehnyt edessä istuessa.

Kaikenkaikkiaan treeni oli oikein hyvä vaikkakin näki, että Aksulle treenit oli hieman liian pitkät ja Aksu turhautui eikä palkka tai kehut ollut enää riittävä motivaatio työskentelyyn. Yllätyin jälleen kuinka hienosti Aksu jaksoi tehdä töitä etenkin alussa ja keskittyi hyvin välittämättä toisten koirien läsnäolosta. Nyt vain pitäisi noita liikkeitä treenailla ja paljon. Moni juttu on näköjään jo unohtunut ja taso on sen mukaista.

Aksu täyttää tänään 2-vuotta! Haluamme onnitella kaikki sisaruksia!

Mielettömän nopeasti aika on mennyt, vastahan tuo tirriäinen meille tuli ja taas toisaalta minkälaista oli aika ennen Aksua? Omituista ajatellakin.

Kuvassa Aksu muuten on elämänsä toisessa "työtehtävässä" eli Pirkkalan laskiaistapahtumassa edustamassa pelastuskoiria. Tällä kertaa pääsimme näytökseen, joka meni varsin mallikelvosti. Vielä menee jokunen aika, että taitomme riittäisivät oikeisiin pelastustehtäviin. Kova on ainakin yritys enkä yhtään epäile, etteikö meistä siihen olisi.

Mutta tänään juhlitaan, valitettavasti treenejä tälle päivälle ei sattunut, mutta käymme pitkällä metsälenkillä ja pidämme vauhdikkaan esinetuokion.

Taas vierähti tovi, ennenkuin sain kirjoitetuksi mitään. Nykyään kun nuo treenit käy läpi pelastuskoirien palstalla ja vihkossa ei saa aikaiseksi kirjoittaa tänne.

25.2 olimme Sääksjärvellä hakuilemassa pienellä porukalla. Meillä oli pari vierailijaa ja tuli huomattua, että eihän poika malttanut haukkua, kun piti uusia maalimiehiä nuuskutella. Hienosti ilmaisut kuitenkin tulivat ja muutoinkin varsin mallikelpoiset treenit olivat.

Nenänavauksessa Aksu ilmaisee mielettömän hyvin, kuuluva ja tasainen n. 15 sarja. 1. maalimies löytyi helposti, mutta toisen kanssa sai jo tehdä töitä. Tosin hienon tyhjän piston herra teki vaikka minulla olikin vaikeaa saada Aksu luokseni. Aksu kun oli sitä, mieltä että älä akka häiritse, kyllä se täällä on ja niinhän se piilossa oleva maalimies löytyikin. Kolmas meni taasen upeasti.

28.päivä olimme uudessa paikassa ja täytyy sanoa, että koira teki hienosti töitä vaikka maalimiehet ja minä yritimme pakkaa sekoittaakin. Painoitimme treeneissä hajunhakuun, jota on aiemmin Aksulla otettu vain kerran viime syksynä.

Nenänavauksessa minä annoin Aksun kulkea vapaasti ja herra sitten lähti paikalle jo hyvissä ajoin eikä Kaarina ollut varautunut. Aksu sai suoran palkan ja pääsi helpolla. 1. maalimiehelle menimme tosiaan hihnassa yhdessä. Aksu vouhkasi ja veti eikä mielestäni juurikaan tajunnut hajunhaun ideaa. Palasimme, kun mielestäni koira antoi vähääkään merkkejä. Lähettäessä Aksu kaarsi voimakkaasti oikealle, mutta korjasi itse saadessaan hajun.

Sama toistui toisella maalimiehellä. Voimakas kaarto, mutta kyllä se piilo sieltä löytyi. Kolmannella lähetin Aksun suoraan keskilinjalta, koska piilo oli 15 metrissä. Kun olin koiran lähettänyt ihmettelin, mitä se nyt noin pitkälle eteenpäin kaartaa, kunnes tajusin, että Janne olikin eksynyt ja käveli metsässä. Ei kun koira takaisin ja odottelimme, kunnes toinen oli paikallaan. Tällä kertaa Aksu meni hienosti, tosin taisi tuo ääniapuja saada.

Neljäs meni sitten ihan omaan piikkiin. Sekosin itse paikasta ja yritin ottaa hajunhaun samalle ykköspiilolle tosin erikautta ja ihmettelin, miksi Aksu yrittää väenväkisin edistää jälleen eteenpäin. Lähettäessä poika meni ensin vähän matkaa ykköspiilolle, kunnes korjasi itse tilanteen ja meni suoraan oikeaan paikkaan.

No näitä sattuu, onneksi Aksu ei itse kokenut tekevänsä mitään väärää. Ehkä sen kunnioitus minun taitojani kohtaan hieman laski eikä treenien tarkoitus eli suorien pistojen hiominen toteutunut, mutta ainakin tuli näytettyä, että poika käyttää nenäänsä.

Seuraavat treenit on Kyötikkälässä, ensimmäiset käyttökoirien hakutreenit, jolloin en aio hajunhakuja yrittää vaan pelaan varmanpäälle sen mukaan mitä Aksu osaa, mutta muutoin aiomme jatkaa hajunhakutreenejä muutaman kerran. En ymmärrä, miksi tuo koira kaarsi tänään noin voimakkaasti. Sitä se on nyt tehnyt muutaman kerran aikaisemminkin. Ehkä olemme ilmaisutreenien jälkeen edenneet liian nopeasti matkan suhteen.