Meillä kävi vieraana tammikuussa syntynyt terrierisekoitusnarttu. 3,5 tuntia kakarat jaksoivat riehua, kunnes riitti vähäksi aikaa. Oli siinä menoa ja vilskettä kerrakseen. Innostuipa meidän vanhuskin pariin otteeseen pentujen menosta, mutta siitä ei tullut yhtään mitään, ei kai kun kaveri oli hoffin päänkokoinen. Joten kyllä se jäi kaksinpainimiseksi.

Aksukin sai ihmeteltävää, kun joku yht'äkkiä komentelee häntä äristen, eipä ollut ennen tutustunut terrierin ärhäkkyyteen. Mutta kyllä taisi tyttö viedä sydämen. Edelleen olen sitä mieltä, että Aksun innokas astuminen oli alistumista, mutta toisaalta, ehkä tyttö vain tuoksui hyvältä. Mutta kuinka kukaan voisikaan Aurooraa vastustaa:

Meidän pojat ainakin olivat aivan myytyjä.

Hienointa oli huomata, että riittävän yhdessä olon jälkeen molemmat koirat kykenivät rentoutumaan ja touhuamaan omiaan. Mm. kaivamista, yllättäen.