Mutta korvia se kyllä raastaa. Etenkin tuo rähjäpetteri tuntuu rakastavan ääntään. Ja nimenomaan kuuden aikaan aamulla ja 11 illalla. Pentutapaamisessakin kyllä se oli meidän jäbä, joka eniten äänessä oli, komentelemassa muita. 

Kissoille meillä eniten haukutaan. Remoa se komentaa silloin, kun toisella on luu tai lelu, jota Aksu haluaa. Ja omituisinta on, että Remo jaksaa kuunnella aikansa ja antaa aarteensa toiselle varmaankin ihan sen takia, että Aksu pitäisi suunsa kiinni. Ja voi sitä arvata, että toinen on oppinut nopeasti sen, että haukun avulla saa haluamansa. Tietty kolmas haukku on meille, jolloin Aksu hakee huomiota tylsyydessään tai ahneudessaan. Aluksi komensin hiljaa ja kehuin, kun oli hiljaa, mutta viisaana koirana Aksu kyllä tajusi, että hei tämähän toimii ja on kiva leikki. 

Suihketta en ole viitsinyt edes kokeilla, kun koira rakastaa kukkien kastelemista ja menee suihkun alle itsestään ja nuorempi poika kun yritti suihkun avulla estää puremista se olikin tosi kivaa. Ja en minä oikein tiedä pidänkö märästä koirasta sisällä, eiköhän täällä ole ihan likaiset lattiat muutoinkin, joten kura ei oikein ole tervetullutta.

Karjua tuolle ei viitsisi, eikä se vaikuttaisi yhtään mihinkään, sitäkin isäntä on kokeillut. Ja onko nyt järkeä, että yhden sijaan kaksi pitäisi meteliä. Enkä aio alkaa eristämään toista vessaan, niinkuin jotkut viisaat neuvovat. Joten meillä varmaan huokaistaan vain syvään ja yritetään opettaa hiljaa käsky, jos se jossain vaiheessa menisi läpi. Mutta jos hyviä vinkkejä on niin ilolla otamme vastaan...

Toisaalta luulen, että hätäilen taas liikaa, niinhän tuo puremisongelmakin alkaa väistyä ja poikakaan ei ole reijitettyä mallia enää nykyään, joten eiköhän tämäkin kärsivällisyydellä ja johdonmukaisuudella. Parasta on ennakointi, että toinen ei edes tylsisty.

Mutta kyllä niitä haukkutilanteita tulee vaikka kuinka antaisi mitä tekemistä ja mitä enemmän asiaa mietin ja luettuani eri tekstejä kuten esimerkiksi täältä  http://www.kotiposti.net/teddy/haukkuminen.htm olen tullut johtotulokseen, että meitä komennettaessa on pare vain laskea lampaita ja odottaa, että toinen on hiljaa ja kehua kun sellainen jossain vaiheessa tapahtuu.

Toisaalta kissoja haukkuessa on pare vain antaa parempaa tekemistä ettei ihan kynsistä tule. Mutta sitten tuo Remo, en nyt viitsisi vanhukselta kaikkea poiskaan ottaa, ehkä annan poikien selvittää välinsä itse. Vaikka sääliksi käy hoffivanhustamme, joka alistuu täysin rähjäpetterille. Ilmeestä jo näkyy, että katso nyt kun mulla on kaikki niin huonosti.  

Tuo haukkumisen opettelu on tietysti yksi ihan varteenotettava vaihtoehto, sen Remokin osaa. Joka muuten on erinomainen keino, kun pentu on sillä päällä, että sen kaikesta näkee, että nyt juuri ei sisälle tai luokse viitsisi millään tulla. Ja sitten kun on se vaihe, niin ei juurikaan kannata kutsua toista, se toimisi huonosti ja todennäköisin vaihtoehto on se, että joudun nöyrtymään ja hakemaan koiran, mikä on aika ikävää. Mutta siihenkin on ratkaisunsa, kun käskee Remon haukkumaan, niin eiköhän pentu tule kuin salamana katsomaan mikä on.

Joten haukkumisellakin on hyvät puolensa.