Viimein olen sen verran parantunut, että uskallan lähteä treenaamaan olan teolla. Tai katsotaan nyt treeni kerrallaan. Into on kova meillä molemmilla, mutta mitään emme enää osaa.

Laumamme on kokenut suuria muutoksia viime kerrasta, Remosta tuli enkelikoira ja tilalle tuli tulinen akka eli Ruska, joka ilahduttaa ja kauhistuttaa laumaamme omalla melkoisella persoonallaan. Ruska on 4-vuotias saksanpaimenkoira/hovawart-sekoitus, jonka pelastin piikiltä noin kuukausi sitten. Se on tullut meille Tallinnan Pelastakaa Koirat ry:n kautta. Tempperamenttinen, melko traumaattinen, terävä ja nopea, mutta minulle niin tajuttoman rakas ja juuri luonteelleni sopiva.

Aksu on rakastunut, tosin hieman se pelkää naistansa, mutta paita ja peppu ne ovat. Ruska on peppu, kun kiimoissaan se sitä jokaiselle tarjoaa, ensimmäinen narttuni ja onneksi sekin steriloidaan, on nuo kiimat aika moisia, saa oikeasti nauraa toisen toilailuille.

 

 

Meidän poika kävi tänään mh-luonnekuvauksessa ja täytyy sanoa, että aivan Aksun näköinen tulos se oli vaikka muutamaan otteeseen omassa naurussa oli pitelemistä.

1a kontakti, tervehtiminen - 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b kontakti yhteistyö - 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TJ:stä
1 c kontakti käsittely - 4 hyväksyy ja ottaa kontaktia

Aksu oli aivan oma itsensä ja sille oli luontevaa, että se lähti TJ:n mukaan

2 a Leikki 1 Leikkihalu - 5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b Leikki 1 tarttuminen - 5 Tarttuuheti, nappaa esineen vauhtista
2 c Leikki 1 - Puruote ja taisteluhalu - Tarttuu heti koko suulla, vetää tempoo ravistaa - kunnese TJ irrottaa

Jo oli pojalla housut revetä, kun viimein pääsi leikkimään, maailman paras homma vaikka eihän sitä olisi millään malttanut lopettaa.

3a Takaa-ajo - 1=1 ei aloita 2=2 aloittaa, mutta keskeyttää
3b tarttuminen - 1,2=1 Ei kiinnostu saalista/ei juokse perään

Tässä oikeastaan tapahtui toimihenkilön virhe ja Aksun hakutausta. Kun menimme paikalle, Aksu huomasi etäleikkijän menevän piiloon. Joten vaikka Aksu näki vieheen liikkuvan, se irti päästyään meni suoraan etäleikkijän luokse ja aloitti yhden komeimmista ilmaisuistaan ja minun oli haettava koira pois. Toisella kerralla Aksu näki vieheen, meni luokse, mutta sai hajuaistin rakennuksen takana olleista toimihenkilöistä, lähti niiden luokse ja aloitti ilmaisun, joten jouduin lähtemään hakemaan poikaa maalimieheltä jälleen kerran, viehe ei kiinnostanut, kun oli oikeaa tekemistä. Aksu kyllä on käynyt vinttikoiraradalla, juossut vieheen perässä ja retuuttanut viehettä, mutta tällä kertaa toimihenkilöt olivat paljon mieluisimpia

4 Aktiviteettitaso - 4 Tarkkaavainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen

Jessus sitä huutoa, kun ilmeisesti Aksu aloitti ensin ilmaisemaan uudelleen viehetyyppejä ja sen jälkeen komentamaan minua, että tämä on tylsää tehdään jotakin. Ai miten niin hieman rauhaton ja vilkas?

5a Etäleikki uhka/aggressio - 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c Etäleikki uteliaisuus - 5Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d Etäleikki leikkihalu - 5 Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e Etäleikki yhteistyö - 5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään

Aksu, kun näki etäleikkijän ensimmäisen kerran se oli jo heti jutussa mukana, häntä heilui iloisesti ja oli kärsimätön, kun päästin irti ja liikahdin niin sinne läksi poika ja niin komeasti otti kontaktia ja leikki mukana, että etäleikkijä sanoi, että hänen uransa ensimmäinen koira, joka leikkii kunnolla, Pasi on kuitenkin leikittänyt kymmeniä koiria.

6a yllätys, pelko - 3 väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b yllätys puolustus/aggressio - 1 ei osoita uhkaelkeitä
6b yllätys. uteliaisuus - 2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6c yllätys jäljelle jäävä pelko - 2 pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
6 e yllätys jäljelle jäävä kiinnostus - 2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

Haalareita Aksu hieman pelästyi, mutta se oli enemmänkin sellainen valpas varautuneisuus ja hienosti kuitenkin ohitti ja luotti, että tämä on turvallinen juttu, kun minä en reagoinut mitenkään.

7a ääniherkkyys, pelko - 3 Väistää kääntämättä pois katsetta
7b ääniherkkyys uteliaisuus 2 menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7 c ääniherkkyys jäljelle jäävä pelko - 2 Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
7 d ääniherkkyys jäljelle jäävä kiinnostus . 2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

Jälleen kerran surkuhupaisaa, jolloin minä en voinut kuin nauraa. Kun kävelin räminälaitteen ohitse ja päästin räminän kuultua koiran irti niin johan poika läksi, suoraan Aaveiden piilopaikkaan ja ilmaisi aaveet jälleen kerran, tosin tällä kertaa tuli kutsusta paikalle!

8 a aaveet puolustus/aggressio - 1 ei osoita uhkauselkeitä
8 b aaveet tarkkaavaisuus .- 4 tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8 c aaveet pelko - 1 on ohjaajan edessä tai sivulla
8 d aaveet uteliaisuus -  4  Menee katsomaan kun ohjaaja on edennyt puolenväliin
8e aaveet kontaktiotto aaveeseen - Ottaa itse kontaktia avustajaan

Aaveet olivat maailman ihanimpia tyyppejä, Aksu pyrki usealla eri tavoin pyytää aaveita leikkimään, syy niiasi, häntä heilui ja oli aivan innoissaan, kun päästin irti niin hieman aikaa epäröi, mutta sitten mentiin ja oli kivaa

9a leikki 2 leikkihalu - 4 leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b leikki 2 tarttuminen - 5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

Hieman rauhallisempi leikki, mutta erittäin myönteinen ja iloinen koko elekieli

10 ampuminen - 1 ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön. 

Ampumista leikkiessä Aksu ei edes huomannut, se oli niin keskittynyt revittelyyn, passiivisena se vain katsoi siihen suuntaan, mutta oli täysin eleetön

Kaiken kaikkiaan Aksu nautti täysin siemauksin koko kuvauksesta, sillä oli todella hauskaa. Tosin minä yllätyin, että se on noinkin vilkas ja malttamaton. Saimme melkoisesti kehuja, on kuulemma varsin tempperamenttinen ja positiivinen koira, jossa tekemisen tahtoa riittää. Moni ihaili kuinka avoin Aksu oli ja kuvaaja kehui, että tuossa koirassa ei ole tippaakaan aggressiivisuutta, hieman pehmeähän se on, mutta näkyy, että hakukoulutus on kohdillaan vaikka tuuli-ilmaisuja on taidettu tehdä hieman turhankin paljon. Itseasiassa Aksuahan ei ole juuri koulutettu tuuli-ilmaisulla. Mutta kyllä oli minun koirani näköinen tulos vaikka olihan sitä hieman yllättynyt siitä, kuinka innokkaasti se suoritti osa-alueet.

Saimme kuulla, että on todella harmi, että tätä koiraa ei jalostuksessa voida käyttää, jotkut jo yritti ehdotella, että vaikka sillä pallivika on niin voisihan sillä teettää epäviralliset pennut. No ei voi, epin takia eikä kastraation. Mutta ainahan sitä on kiva kuulla kehuja omasta koirastaan.

PKY:llä on mukava metsäjälkiporukka ja meidän oli tarkoitus aloittaa treenaaminen siellä. Kävi sitten kuitenkin sen verran köpelösti, että Aksua ei ainakaan vielä joukkoon huolittu.

Kouluttajan Marian mielestä hakukoiralla on oltava hausta vähintään avoimesta luokasta tulos ennenkuin hänen huolii hakukoiran ryhmäänsä. Marialla on ollut huonoja kokemuksia molemmissa lajeissa kisaavien koirakoiden kanssa. Hänestä koiralle pitäisi opettaa ensin yksi laji ensin kunnolla kuntoon, koska viimeistään ylemmissä luokissa työskentely helposti kärsii, jos koira ei ole sisäistänyt jäljen ja haun eroa riittävän hyvin... Joka tapauksessa , hän ei linjastaan meidänkään suhteen jousta. Vaihtoehtoisesti voisimme toki "kurssimuotoisesti" treenata jälkeä hänen opetuksessaan, mutta samalla viikolla hän ei kuitenkaan hyväksyisi sitä, että aloittelevalla koiralla treenataan hakua ja jälkeä, joten tämä yhtälönä on aika mahdoton suorittaa.

Mielenkiintoinen päivä kuitenkin oli. En nimittäin ole metsäjälkeen tutustunut aiemmin, muutoinkin jälki on vieraampi asia minulle. Sainpa kantapään kautta oppia, että ei se alokasluokan jäljen tekeminen edes tarkoista ohjeista vieraassa maastossa ole niin helppoa. Metsässä on niin helppo kulkea vinoon! Samoin opettavaista oli toisten koirien työskentelyä. 

Pääsi Aksu sentään treenaamaan esineruutua, oikein yleisön nähdessä. Ensimmäistä kertaa aivan ruudun vieressä oli kolme koiraa kytkettynä, joten häiriötä riitti! Otimme vielä helpon ruudun vierailla esineillä, siten, että Maria vei 1. esineen Aksun nähdessä, mutta jäikin seisomaan vähän ajan päästä esineen viereen ja 2. ja 3. esineen hän tiputti metsässä heilutellen esinettä, että Aksu näki mihin esine tiputettiin.

Luulen, että ihmisen läsnäolo ruudussa toi vähän epävarmuutta, mutta hienosti Aksu toi jokaisen esineen minulle ja vaikka se selkeästi epäröi katsellessaan Mariaa ja esinettä niin se itse valitsi esineen noston ja kun sitä kehuin itsevarmuus nousi ja innokkaasti esinettä lähdettiin minulle tuomaan. Käteen asti!

Koira toimi hienosti vaikka itse tein vielä tosi typerän mokan toisella esineellä! Sanoin Etsi vaikka piti sanoa missä esine. Huusin perään esine, mutta liekö se enää auttanut. Etsi on haun käsky ja kun ruudussa oli vielä ihminen niin avot! Aksu kuitenkin nouti esineen vaikka se epäröi tosi paljon ja tiputtikin esineen pari kertaa suustaan alussa. Kolmas meni hyvin, kaiken kaikkiaan.

Edelleen näkyy se, että vieraita esineitä on epävarma tuoda minulle, mutta kehitystä on tapahtunut paljon. Nyt vaan pitäisi saada tosi paljon vierailla esineillä treenejä...

Tämä viikko on melkein mennyt kotipuuhissa. Joka päivä olemme yrittäneet tokoilla, tosin on päiviä, jolloin on laiskottanut. Torstain treenien sijaan menin Qiira-siskon luonnetestiä katsomaan. Se oli varsin mielenkiintoinen reissu. Tosin paikalla oli toinenkin bortsu testattavana ja se suoritus oli kuin kauhuleffasta. Qiira selvitti testin kunnialla läpi, hyvin qiiramaiseen tapaan. Varsin reipas tyttö ja odotamme mielenkiinnolla miten Qiira palautui testistä.

Jäihän tuosta käynnistä itsellekin sellainen olo, että me kanssa ja pitkään sitä tulikin sitten torstaiyönä miettittyä noita Aksun ominaisuuksia ja vaikeuksia, mitä meillä on ollut. Eniten sitä miettii juuri, mikä Aksun todellinen toimintakyky, tempperamentti ja hermorakenne on ja sitä, kuinka pehmeä tuo sitten loppu viimein on.

Samoin minua kiinnostaisi mikä todellista ja mikä on opittua, hormonien vaikutusta tai mihin sairastelut on vaikuttanut käyttäytymisessä. Saankohan siltikään sitä selvitettyä. Kuitenkin Aksun kastraatiosta on mennyt vasta puoli vuotta ja se vaikutti tosi paljon itsetuntoon ja voisikohan luonnetesti horjuttaa heräävää itsetuntoa ja yhteistyötä minun kanssani. Sitä en tiedä. Aksullahan oli vuoden ikäisenä  hormonimuutokset sen verran voimakkaita ja leikkaus taas heilautti ne aivan toiseen suuntaan, jolloin Aksussa ilmeni ensimmäistä kertaa epävarmuutta, toimintakyvyttömyyttä ja pelokkuutta. Nyt niitä ei juuri ole näkynyt, mutta kestää oma aikansa, että itsevarmuus palaa.

Silti olisi kiva nähdä onko tuo lintu vai kala. Mutta vielä en halua altistaa Aksua testille, ehkä varjelen sitä liikaa, mutta en halua, että se joutuu luonnetestin kaltaiseen paineistukseen ihan vielä, kun siihen ei meillä ole tarvetta. Mahdankohan minä olla liian suojeleva jälleen kerran, ihan kuin tuo menisi rikki?

Tottistreenit edistyvät, hitaasti, mutta varmasti. Suurin homma meille on kai se, että oppii ja sisäistää mitä pitää tehdä ja saa kaikki liikkeet, rutiinit ja tavat opeteltua. Mitenköhän me tästäkin olemme taas näin vaikean jutun saaneet aikaseksi? Kunpa vain olisin silloin alunperin tiennyt mitä tehdä ja miten. Nyt on vaikea asioita muuttaa... 

Käytimme jälleen Samia hyväksi ja menimme alapihalle haukkumaan, naapurit varmaan tykkää...

Samilla oli patukka ja minä pidin Aksua pannasta kiinni, Sami houkutteli Aksua ja juoksi muutaman askeleen ja meni maahan. Päästin Aksun pannasta irti ja Aksun haukkuessa kuljin heidän ympärillään ja välillä menin poispäin ja pysähdyin ja tulin takaisin. Sanoin kiitos ja Sami alkoi leikkimään Aksun kanssa.

Kaksi ensimmäistä kertaa oli haastavia, vaikka Sami saa koiran aivan sekaisin ja hyvin haukkumaan haukku katkesi muutaman kerran minun kulkiessa lähellä, mutta intensiivistä se oli ja aina koira itse sen aloitti uudelleen. Ällikällä se oli, kun en pysähtynyt tai reagoinut taukoon, kuten olen ennen tehnyt. Kun viimein sanoin kiitos ei Aksu enää edes huomannut minua ja patukalla leikittiin raivokkaasti, niinkuin Samin kanssa yleensä. Vietti jäi kyllä melkoisesti päälle eikä patukkaa niin vain olisi minulle enää luovutettukaan.

Kolmannella ja neljännellä kerralla Aksu kesti kävelyni jo  hyvin. Tahditusta ei tarvinnut lainkaan. Kyllä se hieman seurasi kulkuani, mutta taukoja ei juuri tullut ja jos tuli niin ei niistä ongelmia olisi. Nyt pystyin jo pysähtymään vierelle ja jatkamaan siitäkin matkaa. Kun minä loppuviimein pysähdyin Aksu jatkoi haukkua ja kun sanoin kiitos minä olisin voinut olla ilmaa niin se oli Samin poikaa. Leikkikin oli rentoutuneempaa ja lisää-kehoituksella Aksu oli heti juonessa mukana ja yhteistyö minun kanssa oli Samia tärkeämpää.

Viides otettiin tosi innostavaksi. Sami härnäsi patukalla kunnolla ja juoksi hieman ja päästin Aksun heti ja menin itse melkein juosten paikalle, sanoin kiitos heti ja pojat saivat leikkiä rauhassa.

Tämä ainakin vaikutti minun silmissäni todella hyvältä harjoitukselta.

Kun kerran Aksulla oli virtaa ja se tarjosi patukkaa pihalle tullessa otimme kaksin pienet leikit ja samalla maahanmenoa. Hieman on ongelmana se, että kun ohjaan kulkiessa patukalla maahan jää peppu ylös ja joudun melkoisesti odottamaan, että se laskeutuu maahan. Sisällä harjoittelimmekin tätä illalla namilla, johon Aksu pystyy käyttämään malttia paremmin, kun liike ei ole leikkiin innostavaa. Nyt nopeuttakin löytyi aivan eri tavalla. Outo koira. Ehkä patukka on liian innostava vielä eikä se kykene keskittymään kuin taisteluun. Samalla otimme sisällä namin avulla kontaktiharjoitukset kissojen huutaessa ympärillä ruokaa. Hienosti Aksu keskittyi, laskin kontaktista viiteen, palkkasin, laskin viiteen. Kokeilin nostaa aikaa, mutta 7 kohdalla Aksun keskittyminen ei riitä intensiiviseen katseeseen takuuvarmasti. Välissä ruokimme kissat ja otimme sivulletuloja seinää vasten. Tuo peppu kun tuppaa kääntymään tosi vinoon. Eteentulojakin yritimme, mutta poika parka oli "uudesta" liikkeestä niin täpinöissään, että keskittyminen oli ihan onnetonta ja kun ne jalat ei oikein malttanut olla paikalla, kun ei oikein tiennyt missä asennossa kuuluisi olla. Onnetonta!

Mutta onhan se kiva huomata, että edes kotona tottis on kivaa ja intoa tekemiseen riittää vaikka sitten ihan se maltti ei vielä toimisikaan! Ja turhaa on varmaan sanoa, että kotona sitten onkin taas "mitä me taas tehtäisiin"-koira...