Käytiin sitten reissulla syömässä hampurilaiset. Kello kun oli paljon haimme vain autolinjalta syötävää. Aksu oli tietty mukana. Sain kolmesti tilata yhden kylmän nakin. Ei oikein myyjä uskonut kuulevansa oikein, kunnes vilkaisi autoon paremmin ja tajusi Aksun istuvan nätisti pelkääjän paikalla.

Ja voi vitsi kun herra sai nakin käärittynä paperiin ja ihan ensimmäisenä. Oli se hieno juttu. Sain muuten itsekin aivan rauhassa syödä oman hampurilaiseni vieressä. Joka oli sinäänsä ihme juttu. Ehkä siihen auttoi hieman se, että Aksu oli melkoisen väsynyt.