on ohi. Meitä oli 5 bc:tä tai kuusi jos autossa odottava otetaan mukaan. Oli ihan mukava nähdä toisiakin. Ja arvatkaa mitä, Katri Jääskeläinen oli kameran kanssa liikenteessä. Nämä kuvat ovat häneltä. Se taisikin olla tämän päivän paras annos.  

Meillä, kun tuntuu välillä Aksu päättävän mitä tehdään. Miten niin itsepäinen koira?

Nimittäin tuli sitten käytyä kentän laidalla ja todettua, että paljon on vielä tehtävää. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun vien Aksun treenaamaan ilman, että sitä on fyysisesti rasitettu metsässä. Sen verran alussa oli virtaa sikailuun...

Tosin sai sitä ihan oikeastikin leikkiä. Sitähän pennut tarvitsee.

Maahan herra ei tälläkään erää suostunut juuri menemään. Otin suoraan käsivahvisteen käskyn lisäksi. On se kumma, kun kotona juttu sujuu paljon paremmin. Samoin maahan jääminen on jotain ihan utopiaa. Muutoinkin kontakti ja treenihalut oli melkoisen kateissa, oli tosin kuuma ja aurinkoinen päivä, jolloin kotonakin työhalut ovat tuolla ilmalla aika vähäisiä.

Harjoittelimme Eemelin kanssa (samanikäinen bortsupoika) ohituksia, jotka meni todella hienosti. Oikeastaan Aksulle riittää, että se tietää minulla olevan nameja kädessä, ei tarvitse sarjana syöttää.

Seuraaminenkin sujui suht hyvin, hieman poika jätättää, mutta hällä väliä, kun kontakti säilyy. Sivulle istuu tosi usein vinoon, mutta ei aina sentään.

Mutta minä sain paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja, joten ihan turhaan emme kentällä käyneet.  Toivottavasti Aksukin opetteli seuratessaan toisten menoa, sen verran intensiivisesti oli kiinnostunut toisten tekemisistä.

Ja saihan sitä sitten viimein touhuta Eemelin kanssa.

Huomenna mennään sitten hakumetsään. Tuossa löysin meille aktiivisesti  kerran viikossa treenaavan ryhmän, josko me sopeuduttaisiin mukaan.