Tänään sanoimme Kyöstille hyvästit.

Upea kukko-herramme ryhtyi sen verran aggressiivisesti puolustamaan naisiaan, että päädyimme kutsumaan metsästäjä-kummini avuksi. 

Tulipahan nautittua eettinen juhla-ateria. Kuulemma oli oikein hyvää (itselleni kun tuo liha ei enää maistu) ja saipahan Miikka perhoaineksia, Leevi upean intiaanipäähineen ja Aksu hyviä makupaloja treeneihin. Poikia ei tuntunut asia haittaavaan, päinvastoin tuossa naureskeltiin, että olisikohan vuoden päästä kanipataa. Keväällä ottaisi pari pientä poikasta ja pitäisi pihalla siirrettävässä aitauksessa ruohonleikkurina ja syksyllä söisi. Sietää miettiä asiaa.

Mutta nyt kai pitää mennä lohduttelemaan herkuilla meidän leskirouvia.