Kyllä eilen tuli huomattua, että vanha totuus siitä, että vika on yleensä ohjaajassa pitää paikkaansa. Jotenkin tuli treenatessa olo, että Aksun kapasiteetti riittää vaikka mihin. Mutta kuinka itse osaan toista ohjata onkin toinen asia.

Sivulle meno ja seuraaminen meni eilen loistavasti. Ainakin mielestäni. En nyt sitten tiedä onko toinen liian takana, vinossa tai jotain, mutta ainakin minun silmissäni juttu toimii. Tosin pitää nyt vain malttaa ottaa pieniä toistoja ja mahdollisimman helposti, että oikea tapa iskostuu päähän. Käsiohjaukset saakoon jäädä toistaiseksi.

Nyt osataan taas mennä maahankin, ensimmäisellä kerralla noustiin istumaan. Sekin siinä, että olen jostain kumman syystä ottanut tavan sanoa paikka, kun lähden liikkeelle. Ja kun sitä käskyä ei tule, niin jotenkin Aksun mielestä silloin saa nousta. Muutoin toinen malttaa hienosti maata, vaikka naapurin koira haukkuisi tai metsästä kuuluisi rapinaa. Näkeehän siitä, että kaikella solulla nyt kuuluu taas ilmoittaa, että turha tulla minun reviirille, mutta kun nyt ei saa. Mahtaa tehdä kipeää. Paikalla olo sujuu loistavasti, mutta siinäkin olen turhan sivu - istu käskyn ottanut. Täytynee alkaa poistaa tuplakäskyjä. Tiedän, että moni käyttää niitä pennuilla. Mutta toisaalta miksi ihmeessä. Luoksetulo on liiankin rentoa rauhallista jolkottelua. Mietinkin, jos alkaisin treenata tuota lelulla.

Hypyt tuli suoraan ulkomuistista. Ilmeisen kiva liike.

Eilen en vaivautunut leikkimään, lelut kun unohtui sisälle. Olen yrittänyt tehdä liikkeitä naruilla ja pikku hiljaa siirtää palkkauksen ainakin osittain leluihin. Aksu syttyy niihin hyvin ja vauhdikkuutta tulee selkeästi enemmän. Meillä kun ei bortsumaisesti osata käydä ylikierroksilla, sipsuttaa ja intoilla. Toisaalta se on harmi, noita innokkaita energiapakkauksia on ollut ihan kiva seurata, mutta kai tuo meidänkin tapa on ihan jees. En nyt hirveän pahana pidä keskittymistä ja malttia suorittaa liikkeitä.

Nyt täytynee vain muistaa treenata päivittäin. Kolmen päivän putki on takana ja kyllä eron huomaa.