No eihän sitä sitten malttanut olla pois kentältä, kun sen aika tuli. Joten menimme tiistain treeneihin ja täytyy sanoa, että oikeastaan hyvä. Viime kerrasta jäi sen verran huono maku suuhun, että teki hyvää huomata olevansa väärässä.

Siinä sitten kentälle päästyä alkoi tavanomainen meteli. Mutta mikä hienointa uusi tekniikka toimii. Kyllä sitä Aksu oli ihmeissään, kun ärähdin tosissani joka kerta kun pieninkin ääni pääsi. Viimein sitä meni kaaliin, tuo on ihan oikeasti tosissaan, keksitään jotain muuta. Sitten keksimme näppärän aivotyötempun. Eli kun minulla oli käsi namitaskussa Aksu tökkäsi nenullaan taskua, sanoin hyvä ja annoin namin. Tätä sitten paremman puutteessa toistimme ja opeteltiin tuota loppu-sanaakin ja väärä temppu sanaa. Tuo loppu on ihan oikeasti mielettömän vaikea ja opettava. Jossain vaiheessa vielä teen arvaa mikä temppu leikkiä, kerjää (tassulla), nuolaise ja nyt tuo nenu-temput on jo harjoituksessa, kai tuo pään kallistaminen tulee jossain vaiheessa. Se miksi me temppuillaan ihan typeriä juontaa siitä, että tuollainen toiminta antaa todella paljon aivotyötä, parantaa keskittymiskykyä ja ennenkaikkea parantaa parityöskentelyä mielettömästi. Sitä sanotaan, että tokoliikkeet opittuaan, koira joutuu käyttämään pääkoppaansa noin pari sekuntia per liike ja aivotyötä kun tarvitsisi päivittäin puolisen tuntia, jotta saisi tyydytettyä koiran työskentelytarpeen.

No takaisin treeneihin. Meillä tosin oli työilo kadoksissa, jotenkin Aksu haahuili ja tavallinen miellyttämiskyky ja työinto oli kadoksissa. Syy on varmaankin siinä, että olen ollut melkoisen ankara Aksulle viime aikoina ja olemme treenanneet ja tehneet yhdessä luvattoman vähän. Aluksi oli perinteinen luoksepäästävyys. Tällä kertaa se meni jo paremmin. Aksu malttoi olla sivulla kontaktissa siihen saakka, kun ohjaaja oli edessä, sain korjattua ja no, en ehtinyt sanoa saa mennä, kun ohjaaja tervehti koiraa ja niinpä Aksu vapautti itse itsensä. Jaa no ainakin se oli nätisti. Pitäisi vain muistuttaa, että jokainen katsoisi tuon hampaita, kun se jostain syystä aristelee ja pakittaa siinä.

Tämän jälkeen oli pujottelut kontakteineen. Tällä kertaa otin kontaktin sivulla olosta. Tämä menee jo melko hyvin etenkin kun se oli uusi juttu, vaikka olemmekin treenanneet kontaktia ja oikeaa asentoa melkoisen paljon. Pujottelussa oli ongelmana se, että maassa oli jotakin todella hyvää. Joku väitti, että paikalla on käynyt rusakot, minusta se näytti enemmän lannoitteelta. Eli ne häiritsivät todella paljon harjoittelua koko treenien ajan.

Sitten vein koiran autoon ja seurasin toisen koirakon treenejä, itse asiassa niistä sai todella hyvää ohjeistusta. Kun meidän vuoro tuli aloitimme leikimällä, huh, pitää todella nostaa omaa kuntoa. Muuten leikkimme on kuulemma ihan ok, mutta kuulemma saalis juoksee suden suuhun ja minun pitää olla huomattavasti nopeampi etenkin toisen lelun poimimisessa. Seuraavaksi otimme sivulle menoa. Minä kun olen niin ollut tyytyväinen siihen, että viimein saimme hiottua asennon oikeaksi ja vieläpä nätin kontaktin kanssa niin sitten aletaan huomautella siitä, miten Aksu menee sivulle. Eikö mikään riitä.

Ongelmana ilmeisesti on se, että minä pyöräytän Aksun käsimerkillä edestä sivulle. Se kun kuulemma on se kaikkein huonoin vaihtoehto ja koira tekee liikkeen väärin, koska pyörähdys on aika laaja kaarinen niin kisoihin se ei edes käy. Jee, taas jälleen virhe opettamisessa ja uuden aloittaminen. Ihan oikeasti minä alan olla hyvä tässä asiassa, siis sähellyksessä ja omissa mokissani! Joo eli sitten alettiin opetella takaa kiertämisestä. No eihän siitä mitään tullut, minä sekosin käsissäni, ja sitä paitsi laihdutuskuurikin lienee paikoillaan, eihän sitä ylty sujuvasti vaihtamaan takana namia toiseen käteen. Kiva kiva. No pari kertaa kentällä kokeilimme uutta tapaa ja kai tuo kakara ja minäkin jotenkin homma tajuttiin. Sen jälkeen hieman riehuttiin patukalla ja annoin Aksun voittaa lelun ja juoksin autoon. Melkein koko matkan tielle asti se sitä kantoikin.

Illalla vielä kokeiltiin pariin otteeseen ja hitsi vieköön toi kakara tajusi mistä on kyse. Aivan mahtava tapaus ja kyllä toinen oli innoissaan koko jutusta, näki että se nautti täysin siemauksin siitä, että minä olin tyytyväinen. Kaikeksi pelastukseksi täytynee sanoa, että vaikka minä törppöilisin vaikka kuinka Aksuun se ei vaikuta. Se muokkautuu liikkeiden vaihtoon mielettömän hyvin ja oppii niin nopeasti uuden ja tekee juuri sen mitä minä pyydän eikä tarjoa vanhaa mallia. Saati sitten, että paineistuisi muutoksesta. Ehkä siis meillä on jotakin toivoa, siis minulla. Olen vannoittunut siitä, että Aksusta on vaikka mihin.