Tulipa sitten työviikon ja kolmen tokosta vapaapäivän jälkeen kokeiltua, miltä tuntuu olla bortsuryhmässä.

Tyhmänä sitten aloitettiin tosi innokkaan Aksun kanssa maahanmakuulla ja paikalla menolla. Olisi sitä pitänyt vähä-älyisempikin tajuta, että ota ensin jotain vauhdikkaampaa ja sitten kun suurin into on ohi niin makuuta sitten.

No menihän se, hermoja kiristellen ja hyvää suoritusta etsien. Minä kun olen yrittänyt niin, että lopetan onnistumiseen.

Sitten otimme ihan perinteistä seuraamista yllätyspysähdyksillä. Eli seuraa, hieno, vapaa ja namia nassuun. Se toikin haluttua innokkuutta seuraamiseen. Toki siinä välillä kokeiltiin kääntymisiä ja pysähdyksiä. Vasemmalle en ole edes vielä kokeillut, mutta täyskäännös ja oikea sujuu jo hyvin, kunhan vaan malttaa ottaa vain muutaman askeleen.

Sitten pidettiinkin jo taukoa ja opeteltiin jälleen HUOH, yksinoloa. Kenttä raikui jälleen kovin suloisesti. Sainhan sen rauhalliseksi ja hiljaiseksi ja voitiinkin yhdessä hieman levähtää ja jutella ihmisten kanssa. On kuulemma Aksu hieman pidättyväinen, mitä ei kai. Sitten tajusin, että niin. Mehän ei olla tervehditty ihmisiä kentällä. Kylläpä meidän (siis Aksun) turkkia, urheilullisuutta ja hoikkuutta taas ihasteltiin. Komea poika se onkin. Mutta kai tuo 1,5 tunnin metsälenkit tekeekin linjakkaaksi.

Seuraavaksi menimmekin hieman kauemmaksi leikkimään kahdella patukalla. Joka olikin mieletöntä. Aksu toi minulle patukan, leikki, käskiessä irroitti. Ei nyt säännöllisesti, mutta silti kykenin pitämään sitä vapaana vaikka lähistöllä oli muita koiria, jotka treenasivat omiaan.

Tuon jälkeen en malttanut olla kokeilematta jotakin aivan uutta senkin uhalla, että kaikki menee pieleen. Toisella kun oli into päällä. Seurautin Aksua ja kesken liikkeestä käskin istumaan. Ja hei, tuohan totteli. Huomasin, että ennakoin hieman liikaa ja alussa Aksu oli aivan vinossa asennossa, mutta korjaamalla pari kertaa juttu toimi. Ihan mieletön pentu.

Ja tekee muuten hyvää tuolle seuraamisen kontaktille, kun ei aina tehdä samaa. Miten niin bortsut kyllästyy helposti toistoon. Meidän poika taitaa olla malliesimerkki siitä. Mutta taas nähtiin, että tauot tekee vain hyvää, silloin ilmeisesti ollaan jo niin palvelualttiita.