Aamulla sitten kävimme katsomassa menisikö tällä kertaa hieman paremmin tuo maahan makuu ja paikalla olo. Me olemme nyt pitäneet tarkan säännön siitä, että ennen treenejä ei niin ihmiset kuin koiratkaan saa tulla tutustumaan. Vasta selkeästi treenien jälkeen voi moikata ja silloinkin vain luvallani. Aion tässä olla tosi tarkka, Remolla tein sen virheen ja sehän oli kiinnostunut enemmän kavereista kuin itse tekemisestä. Tosin Aksu nyt tykkääkin treenaamisesta ihan toisella lailla.

Aluksi oli kyllä tärkein oppi eli odottaminen. Olen tainut olla hieman liian laiska harjoittamaan narussa odottamista. Se kun yhdessä vaiheessa meni niin hyvin, mutta nyt kentän laidalla piipataan ja huudetaan. Muutaman toiston jälkeen hieman paremmin rauhoittui, mutta ison työn me saamme tehdä.

Treenatessa otimme noudon alkeita. Sitäkään, kun en ole kotona saanut oikein toimimaan. Ja en muuten tälläkään erää. Aksu ei edes tarttunut kunnolla riepuun, joka sinäänsä on ihme. Tosin taisi olla maitohampaat arat, verta oli rievussa sen verran. Joten ei ihmekään. Tässä saamme toistaa kärsivällisesti osissa, jotta Aksu ymmärtää mistä on kyse. Pitäisi myös hankkia sille pienet noutokapulat, meillä kun on hoffin iso kapula, jota Aksu hyvä kun jaksaa kantaa.

Mutta muut tokoliikkeet meni hyvin. Maasta karkailua ei ollut, hyvin poika malttoi olla paikoillaan  tänne kutsuttaessa. Tuli suoraan luokse eikä vilkuillut toisia koiria. Vauhti ei ollut päätä huimaava. Tosin treenatessa Aksu on rauhallinen ja keskittynyt. Kuulemma se on vain parempi, se vauhti ja varmuus tulee myöhemmin. Seuraaminen kääntymisineen meni hyvin, täyskäännöskin tällä kertaa, vasemmalle olemme ottaneet vähemmän enkä edes yrittänyt sitä. Hieman Aksu jätättää. Mutta toisaalta tulimme eilen kotiin kahdeltatoista yöllä ja aamulla olimme vielä sienimetsässä. Joten poika oli ehkä hieman väsynytkin.

Nyt ei ollut myöskään sivulla istumisessa vinoon kääntymistä ja Aksu kykeni menemään maahan, jota se viimeksi ei suostunut tekemään. Toisten koirien häiriö ei vaikuttanut, tosin treenasimme yksin, emme ryhmässä. Pari kertaa kokeilimme seisomista, selkeän käsiohjauksen tuo tarvitsee ja koko liikkeessä tarvitaan toistoja tosi usein. Ehkä alammekin keskittyä siihen enemmän, kun tuo sivulle meno ja maahan makuu tuntuu sujuvan. Olen huomannut, että kolmen neljän päivän tauot varmoissa liikkeissä tekee vain hyvää.

Kerta kaikkiaan olin tyytyväinen ja maltoimme lopettaa hyvään suoritukseen ja siihen, että toinen ihan oikeasti oli täpinöissään hei mitä sitten. Välipalkkauskaan ei enää ole niin välttämätön, Aksu ei kerjää namejaan juurikaan, mutta seuraamisessa olen yrittänyt palkata liikkeestä en vain lopussa. Ja pystymme tekemään pieniä sarjoja, joka on minun mielestä tosi hyvä juttu.

Pitäisi kai tutustua tuohon bh-kokeen sisältöön, siihen kun ensimmäisenä tähtäämme. Saahan Aksu jo kokeilla moista 7 kuukauden päästä ja se aika menee nopeasti. Samoin minun pitäisi tutustua tokon alkeisiin. Tuli meinaan sitten otettua tänne käskyä maahan makuulla, jota ei kuulemma pitäisi tehdä, kun siinä kaksi minuuttisessa ei saisi koira nousta paikoiltaan.