Tänään mies löysi ensimmäiset kanttarellit! Metsässä jo yritti näyttää Aksulle sienen ja ajatteli palkita toisen namilla. Tosin hienohan se oli ruokaa metsästä löytää, mutta emme tosin olleet ajatelleet, että Aksu ne syö. Siinä saisi kyllä olla aika nopea kanttarelleja syövän koiran kanssa.

No kotona sitten tein ohjeen mukaan kanttarellin vierelle pieni nakin palanen ja palkita heti isommalla nakin palasella. Juu hienoa oli, tosin en ehtinyt olla nopea, kun Aksu jo ehti syödä molemmat. Palkitse siinä nyt sienien syömisestä.

Tosin sitten otimme isomman kanttarellin, silläkin uhalla, että siitä ei saa sitten kastikeaineksia. Kokonaisen nakin viereen isommalla raolla laitoimme nakin eteen ja olin salamana vieressä. Silloin Aksu ehti syödä ensin nakin, jolloin kehuin ja työnsin toisen nakin palan suuhun ja kielsin heti, kun oli ottamassa sieneä suuhun.

JA SE TEPSI!!!

Nyt meidän kanttarellikoira haistelee sienen, mutta osaa jo hienosti odottaa toista nakin palaa. Tästä on vielä pitkä matka kanttarellikoiraksi, mutta eiköhän se tästä,  kärsivällisyydellä ja usealla toistolla. Sen verran hyvä hajuaisti Aksulla on, että kyllä kannattaa.

Mutta nyt sitten tuli ratkaistua tuleeko Aksusta rulla vai haukkukoira. Mies nimittäin ilmoitti, että hän ei sitten ala millään rullilla leikkimään, kyllä koiran pitää ilmoittaa haukkumalla. Mitä siihen enää sanomaan. Tosin minullakin taitaisi mennä hermot tuon rullan opettamiseen. Luonnollisemmin Aksulta ilmaisuna haukku tulee, kun jonkun esineen tuominen.