Tiistain treenit jäi sitten kokematta, minulla oli armoton päänsärky ja totesin, että emme saa mitään aikaan, jos en edes itse saa viritettyä itseäni oikealle tasolle.

No kävimme sitten eilen ottamassa Tainan kanssa kentällä kunnon häiriötreenit. Taina treenasi lähellä omia koiriaan ja minä otin tokoilua Aksun kanssa. Se teki hyvää. Pitäisi mennä säännöllisesti...

Aluksi katsoin toisen intoilua, että ei tästä mitään tule. Toinen vinkuu ja vonkuu kavereiden perään ja on aivan täpinöissään. Mutta kas kummaa, kun makkarat otettiin esiin ja alettiin treenaamaan niin johan keskittyminen nousi huippuunsa. Ei paljoa toiset koirat häirinneet. Tuolla kakaralla on tällä hetkellä motivaatio kohdallaan ja mieletön into tehdä ihan mitä vaan. Tauko teki enemmän kuin terää.

Tällä erää meni tosi kivasti. Aksu on oppinut seuraamaan tiiviisti kauniilla katsekontaktilla. Välillä ote herpaantuu, mutta pienellä muistutuksella korjaantuu hienosti. Vasemmalle meidän pitää opetella kääntymään. Pitäisi kai itsekin oppia ensin oikea oppisesti kääntymään. Täytynee verestää muistia tuon Remon kanssa. Se kun sen osaa. Mutta muutoin tuo seuraaminen toimii jo kohtuullisesti, mitä nyt pientä edistämistä ja perusasennon hakua liikkeestä. Se kun se peppu tuntuu olevan hieman vinossa.

Paikalla olot ja luoksetulot toimi hyvin. Olen alkanut ottaa pääsääntöisesti Aksua suoraan sivulle. Niin meillä toimii paremmin. Välillä toki otan suoraankin, mutta nyt treenataan näin. Maahan tuo ei oikein suostunut ekalla kerralla menemään ja kyllä sieltä pariin otteeseen noustiinkin oma otteisesti. Mikä lie, kun yleensä tämä on iisi juttu. No kyllähän se sinne jää. Viimeiseksi kun otimme Mistyn kanssa vierekkäin paikallamakuun jaksoi herra hienosti keskittyä minuun eikä kaveriin. Tosin kävin välipalkkaamassa välillä enkä mennyt kuin muutaman askeleen päähän. Mieluummin varmasti kun sitten epäonnistuisimme. Kaksi minuuttinen kuitenkin meni hyvin!

Mutta tuo seisominen, iso huokaus. En tiedä minne koko juttu on unohtunut. Johan se tuossa oli jo mallikelpoista. Mutta niin kai se on, että nuorella koiralla aina vähän jutut unohtuu, varsinkin kun on keskittynyt johonkin muuhun osa-alueeseen. En edes kokeillut varsinaista liikkeeltä seisomista. Vaan pysähdyin itse  kokonaan ja vapautin sitten Aksun heti. Samoin treenasimme vain spontaanisti maahan menoa ilman varsinaista seuraamista. Se tuntui tepsivän.

Mutta voih, kun sitä katseli Tainan ja Mantan treenejä. Ehkä mekin sitten joskus. Oli upeaa nähdä oikein kunnon kauko-ohjausta, miten koiran saakin toimimaan sillä tavalla. Okei, Taina ja Manta tähtää seuraavaksi evl:ään. No hyvää teki se, että Tainan mielestä meillä meni oikein hyvin ja olemme syksystä edistyneet paljon. Tuollaisen treenitauon jälkeen sellainen on aina mieluisaa kuunneltavaa.

Ja kaikkein parasta, Aksu odotti vuoroaan hiljaa. Tuo kiljukallehan on huutanut kurkku suoraa aina, kun on jätetty yksin odottamaan. Mieletöntä, kai tuo tiukka odota ja hiljaa tepsii vihdoinkin.

Päätettiin sitten siirtää tokokisailut suosiolla toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun. Turha yrittää liian aikaisin, mieluummin sitä sitten hioo ja varmistaa, ettei keskeneräisenä mene söhläämään.