ja ilmeisesti vielä kauan. Nimittäin kyllä kestää, että saamme nuo maalimiehet niin ihaniksi, että minusta ei tarvitse pyytää apuja. Nyt meni jo paremmin ja ilmeisesti olemme siirtymässä lelupalkkaan. Aksu nimittäin leikkii hyvin muiden kanssa ja syttyy siihen kunnolla.

Ensimmäinen maalimies löytyi oikein mallikelvosti, haukkukin tuntui irtoavan ihan hyvin, samaa varmuutta kuin ennenkin. Tosin haukut otettiin lyhyinä. Tärkeintä oli nyt se, että maalimies on tosiaan se maailman paras asia. Kuulemma hieman epävarmuutta oli jäämisessä, minuun päin Aksu katsoi apua, siitä mitä tehdä.

Toinen maalimies löytyi samoiten ihan jees, tosin lähetin Aksun vinoon, jolloin se joutui itse korjaamaan tilanteen. Mutta hyvin tuolla nenä toimii, siitä ei ole epäilystäkään. Jälleen epävarmuutta maalimiehellä, haukku meinasi loppua kesken. Voi itku sentään.

Kolmannella kakara keksi sitten ynistä haukun päälle, ikinä ei tuollaista ääntä ole pitänyt. Maalimies oli sentään tosi fiksu ja palkkasi oikeassa välissä kahden haukun jälkeen.

Eli paljon meillä on korjaamista. Mutta edistys oli hyvä. Saa nähdä mitä herra tuumaa lelupalkasta, otamme sen namin rinnalle. Jos sillä tuo syttyisi uudelleen samoihin mittakaavoihin. Etsinnästähän tuo pitää, mitä vaikeampi sen parempi, mutta ehkä nuo namit alkaa olla liian arkiset. Taidan ottaa noita ilmaisutreenejä samalla tavalla kuin aikoinaan, eli istun ja istutan ihmisiä purkki kädessä ja annan Aksun huutaa, silloin tulee varmuutta aivan erilailla, kun ei yhdistä mitään muuta siihen. Kyllä tämä tästä.

Nyt taidamme keskittyä tuohon tokoiluun, sitä kun ei olla otettu vähään aikaan. Samoin pitäisi verestää mieltä tuon jäljen suhteen. Meillä on jälkitreenit viikon päästä ja olisi ihan kiva kokeilla miten se menee nykyään. Sekin kun on unohtunut, no syyskuussa olemmekin sitten tehokuurilla jäljen suhteen, kun kurssi alkaa. Siinä kun kotitehtävät ovat ihan pakollisia.