Olimme ensikertaa Pky:n hakutreeneissä ja täytyypi sanoa, että olin varsin ylpeä pikkubortsustani. Aksu näytti parhaimmat puolensa ja meillä oli varsin kivat treenit. Kun saavuimme paikalle juttelimme hieman Sirkka-Liisan kanssa ja Aksu oli vierelläni. Tällä kertaa ihan hiljaa!

Hajunhakuun herra meni omaan tapaansa vauhdilla ja haukku irtosi varsin mallikelvosti. Uuden ihmisen kanssa oli ilmeisen kiva leikkiä.

Hallinta toimi tänään minusta hyvin. Aksu oli vapaana, mutta antoi minun kytkeä itsensä hienosti ja siirtymiset maalimieheltä keskilinjalle sujui varsin mallikelvosti. 1. varsinainen maalimies oli hieman näkyvillä ja epäilen, että Aksu näki sen tai sitten se muutoin teki suoran piston vauhdilla. Haukku irtosi hyvin ja namit kelpasivat.

Toisen maalimiehen kanssa oli hieman ongelmia. Aksu teki laajan kaarron ja palasi keskilinjalle päin poispäin meistä, mutta korjasi suunnan itse, kun sai ilmeisesti sieltä hajun ja meni maalimiehelle. Haukku oli ei oikein irronnut ja piti tauon, mutta onneksi maalimies ei tehnyt mitään, jolloin Aksu aloitti uudestaan haukun ja se saatiin palkattua oikeasta suorituksesta. Namit kelpasivat jälleen hyvin ja minä kehuin Aksua, koska se epäonnistumisesta huolimatta teki hienosti töitä.

Kolmas olikin ihan keskilinjan tuntumassa, Aksu ilmeisesti hieman näki maalimiehen liikkuvan, mutta en usko sen olevan mitenkään vaarallista. Aksu meni hienosti ja haukkui mahtavan sarjan.

Neljäs, viimeinen maalimies oli hieman vaikeammassa paikassa, risukossa. En ole aivan varma kaarsiko Aksu risukon etsien parempaa paikkaa lähestyä maalimiestä vai eikö se saanut montusta hajua, mutta hienosti koira teki töitä, tosin suoran piston sijaan siksakaten. Haukku oli hyvä ja pitkästä aikaa leikkiminen oli vapautunutta.

Minä olin varsin tyytyväinen treeneihin. Hieman väki epäili, että Aksu hienostelee kävellä maastossa, pitänee tarkastella kuinka se on innokas kulkemaan risukoissa, aiemmin siitä ei ole ollut ongelmaa, mutta voihan leikkauksen jälkeinen aristelu näkyä myös siinä. Vinkkinä saimme, että ehkä sitä keskilinjallakin pitäisi häiriötä saada olla ilmaisun ja työskentelyn aikana, jotta koira tottuu siihen. Nythän on Aksulla oltu tarkkana sen suhteen. Pítänee pureskella asiaa, kyllähän tuo on reagoinut minun liikkeeseeni ja siihen, jos seuraava maalimies on edennyt haukun aikana, mutta toisaalta nenänavauksessa minun liikkumiseni ei vaikuta.

Palkkaus tuntui olevan ok, vaikka kieltämättä meillä oli melko runsaat namit mukana. Se sitten näkyikin tottiksessa.

Ei juuri ollut enää intoa seurata. Teimme keskiviikon tapaan pari ilmoittautumisen ja henkilöruudun, jonka jälkeen makuutin Aksua toisen koiran suorituksen ajan. Me otamme nyt seurauskuurin, meni mitta melkoisen täyteen. Ilmoittautuminen meni hyvin, mutta paikallamakuussa ryökäle alkoi huutaa. Se alkoi siitä, kun toista koiraa käskettiin aika kovaäänisesti. Mutta vaikka Aksu seurasi toisen koiran suoritusta se pysyi maassa! Ja loppuihan se huutaminenkin ja pääsin palkkaamaan. Ihmiset hieman katsoivat, mutta onneksi pidin pääni enkä reagoinut huutoon. Pidin aksun vielä maassa ja välipalkkasin lähietäisyydeltä. Vapautuksen jälkeen kehuin ja otin vielä maassa makaamisen siten, että laitoin aksun makaamaan ns. henkilöryhmän toiseenpäähän ja itse menin toiseen päähän, ihmiset juttelivat normaalisti ja minä välipalkkasin Aksun välillä.

Aksu ei ikinä ole haukkunut maahanmakuussa! Tosin epäilen, että se on oppinut jotenkin, että Kyötikkälän kentällä saa minua komentaa. Minun on otettava tiukempi linjaus omassa käytöksessäni.