Pidettiin pienet hakutreenit Sääksjärvellä. Aksulla otettiin suunnitelmien mukaisesti kuusi maalimiestä lähellä keskilinjaa keskittyen ilmaisuun ja palkkaukseen.

Palkkaus toimi paremmin siinä, kun maalimies leikki paikoillaan ja minä menin piilolle. Aksu parilla maalimiehellä leikin loputtua jo automaattisesti tarjoi lelua minulle. Eniten positiivista etenemistä näkyi siinä, kun Aksu sai voittaa lelun itselleen ja me jatkoimme matkaa hihnassa keskilinjalle. Olen todennut muutoinkin, että liiallinen revittely Aksun kanssa ei ole hyvästä vaan silloin sille tulee helposti väistämisreagtio. Aksu ei kestä taisteluasetelmaa vaan ottaa sen liian tosissaan. Nyt vaikutti siltä, että pahin oli se, kun sanon maalimies. Tästä lähin, maalimiehet saavat itse lopettaa leikkimisen ja minä jatkan siitä. Selkeästi Aksu oli viimeisellä maalimiehellä varautunut ja ennakoi liikkeillään, koska minä keskeytän.

Suunta on kuitenkin nyt huomattavasti parempi ja haukuissakin alkoi olla varmuutta vaikkakin alussa tuli epävarmoja taukoja ja haukku keskeytyi yhdellä maalimiehellä, kun keskilinjalta kuului ääniä. Onko se sitten terävyyttä vai keskittymiskyvyn puutetta, kun Aksu havaitsee joka ikisen liikkeen, seuraavaksi pitää muistaa olla keskilinjalla täysin hiljaa ilmaisun aikana! Kaarinan tahditus haukussa toimi minun mielestä hyvin.

Viidennellä maalimiehellä tuli sitten huomattua se, mitä epäilinkin aikaisemmin. Kun maalimiehet ovat aivan keskilinjan tuntumassa ja näkösällä Aksulla ei ole nenä auki. Nyt kun viimeinen oli hieman kauempana eikä silmillä nähnyt piilolle. Aksu haahuili ja etsi silmillään, kunnes maalimies sillä tavoin löytyi sillä tavoin. Nenä ei ollut ollenkaan auki.

Pitänee miettiä miten tästä jatkaa kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin palkkaus. Ehkä on hyvä, että Aksun kanssa leikitään vain vähän aikaa kehuen ja se saa voittaa lelun ja poistua maalimieheltä. Nyt täytyy panostaa vain siihen, että Aksu haluaa tulla minun luokseni, toisaalta se on jo yhdistänyt, että minäkin leikin, pitää vain vahvistaa laumaviettiä tässä tilanteessa. Samoin nyt täytyy opettaa sille lisää-käskysanalla, että tehdään töitä uudestaan ja opettaa se, että viimeisellä sitten otetaan ilo irti. Sitä vain pitää nyt vielä vahvistaa toistoilla. Ei koira millään parilla kerralla voi oppia. Tai ehkä voi, jos omistaja tajuaisi mitä kuuluisi tehdä. Nyt vain joudutaan kokeilemaan ja opettelemaan meille yhteinen tapa. Oikeastaan meillä on joka ikisessä treenissä ollut nyt muutoksia, ne varmasti vaikuttavat paljon.

Silmillä etsimistä en tässä vaiheessa osaa pitää pahana. Aksulla ei nenän käytön kanssa ole ollut mitään ongelmia koskaan ja sitten kun tuon palkkauksen ja ilmaisun saa varmaksi sille vain opetetaan vaikka hajunhaulla uudestaan nenän käyttö. No tätäkin täytyy miettiä.

Mutta joka tapauksessa minä olin tyytyväinen. Treeneissä oli taas edistymistä. Kokoajan tässä opitaan uutta ja löydetään parempia ratkaisuja.  Aksu vaatii selkeästi vielä toistoa, että se ymmärtää tuon palkkauksen jujun ja kykenee haukkumaan pidempään. Kun minulle oikea tapa vielä menee selkärankaan niin kaikki on hyvin.