pieni bortsupentu oli ihan ihmeissään. Oli nimittäin kaksi hoffia ne muut koirat hakutreeneissä, no käy siellä yksi riisenikin.

Aksu oli selvästi arempi ja ihmeissään vieraassa metsässä vieraiden ihmisten kanssa kuin aiemmissa kokeiluissamme. Mutta hienosti teki töitä, meni suoraan maalimiehen tykö ja otti namit nätisti istuen eikä porsastellut. Tuli pois maalimiehen kanssa eikä paljoo minua kaipaillut tai tarvinnut vahvistusta.

Ekalla haulla kävi pieni kössi ja pentu uikahti astuessaan oksan päälle huonosti, mutta ei ollut moksiskaan vaan jatkoi etsintää.

Ohjaajakin oli tyytyväinen poitsuun, toimi näin ekaksi kerraksi aivan hyvin vaikka ei ollutkaan sitä tavanomaista intoa ja räjähtävää lähtöä. Viimeisellä jo hieman näkyi tavanomaista käyttäytymistä ja totesimmekin, että siihen on hyvä jättää. Parhaaseen otokseen. 

Vielä minulla ei ole hajuakaan onko lelu vai nami se oikea palkka ja tuleeko tuosta haukku vai rullakoira. Ehkä ehdimme miettiä sitä vielä jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin yritän vahvistaa tuota kahdella lelulla leikkimistä, sitä kun tuntuu kaikki ohjaajat painottavan.

No sitten meidän Remo, sehän päätti tulla mukaan, istua jökötti autossa ja käänsi minulle selkänsä, kun yritin houkutella pois. Joten se oli matkassa mukana. Ajattelin sitten, että leikitään sitten vieraiden ihmisten kanssa, metsään minä en sitä edes kokeile, kun viimeksikään ei intoa ollut. No ei se leikkikään maistunut, minun kanssa kyllä reviteltiin, mutta hei haloo. Ei noi tyypit nyt vaan kiinnosta, mutta niiden makkarat onneksi kiinnosti. Joten vanhus kävi näyttäytymiskierroksella syömässä. Jee.

Jonna tuossa antoi minulle hyvän vinkin. Anna Aksulle luu autoon niin ei hauku niin paljon. Okei, ei se haukkunut koko aikaa, mutta luuhun ei oltu edes koskettu. Ei kai tässä nyt sellaisia jouda, kun metsään pitää päästä. Ehkä harjoittelemme tuota hiljaisuutta jollakin muulla tavalla.