Tuntuu, että suurimmat höyryt alkaa olla takanapäin. Kyllä hormoonit edelleen hyrrää ja murrosiän kukkoilua ja kokeilemista on vielä ilmassa, mutta kai minäkin olen jo jotenkin sopeutunut tilanteeseen.

Eihän tuo vieläkään ole samalla tasolla tokossa kuin aikaisemmin, mutta nyt sentään on motivaatiota (ainakin pääsääntöisesti) tehdä töitä eikä takapakkia ole ihan mahdottomasti tullut. Ehkä tauko on tehnyt terää tai se, että minulla ei ole suorituspaineita. Tosin kai tuolla johdonmukaisuudellakin jotakin on vaikutusta.

Loppuviimein aika vähän olemme tokon puolella tehneet. Ihan tarkoituksella. Tänään otettiin ihan kotona seuraamisia, liikkeestä seisomisia ja makuuttamisia. Näyttäisi toimivan, tosin nameilla, paitsi tuon maahan makuun osalta on hieman parantamisen varaa. Mutta ehkä se tästä