sujui tuo seisominen, kun kotipihalla eilen treenattiin. Nyt sentään Aksu tajusi, että seistessä ei ole tarkoitus tepastella ympäriinsä tai istua. Kai tuo keskiviikon tankkaus jätti jotain mieleen. Nytkin pidin seisomista pääsääntönä. Ja sitä se pitää nyt muutamaan otteeseen ollakin.

Maahankin pudottiin ensimmäisellä kerralla, tosin pariin otteeseen hyvinkin hidastettuun tahtiin. Ihan kun tuolla pääkopassa raksuttaisi kovastikin, että mitäköhän tuo nyt tarkoittaa. Paikallaan pysymistä ei koetettu kuin kerran. Mitä sitä tahkomaan, kun kerran se sujuu melko hyvin. Vielä tein sitä, että kävin välipalkkaamassa. Yritetään nyt tuota kahta minuuttia. Mieleen tuli, että kohta Aksu oppii ennakoimaan, että jahas nyt saa poistua, pitäisiköhän tuota aikaa vaihdella? Muutenkin otettiin maahanmenoja ihan yllättävissä tilanteissa ja seuraamisen yhteydessä. Yritän nyt, että tuo tajuaisi, että missä tahansa voi mennä maahan. Luoksetulot tuntuu toimivan, eihän Aksu ole salamannopea koskaan ollut. Mutta meidän tavoitteilla pitäisi olla ihan ok. Vaikka...

Seuraamiset meni ihan ok, edelleen se katse välillä harhailee, pitänee taas keksiä jotain hämäävää. Vasempaan kääntyminen onnistui nyt hieman paremmin. Pysähtyminen tuntuu toimivan, ainakin 90%. Kyllähän tuo istuu nätisti, mutta välillä tuntuu se peppu jäävän pystyyn. Tosin johtuukohan tuo nyt seisomisen tankkaamisesta.

Kokeilin estettä ensimmäistä kertaa sitten aikoihin. Se olikin hauskaa. Esteelle näköjään sytytään aina. Tokohypyt tuntuu onnistuvan, tosin seisottamista en edes yrittänyt. Turha sitä yhdistää esteeseen, kun ei tuo muutenkaan vielä toimi.

Mutta kaikesta vajaavaisuudesta olen ihan tyytyväinen. Näköjään Tiina tosiaan oli oikeassa. Joka päivä edes viisi minuuttia metodi toimii Aksulle mielettömän hyvin. Sen kun vain jaksaisi ja muistaisi aina. Meillä Remolla on nykyään ihan omat treenit. Viljelen sille nameja pitkin olohuonetta ennenkuin menemme Aksun kanssa pihalle. Tuntuu toimivan, ei ukko enää murjota.

Tuossa Taina on yrittänyt houkutella kisoihin. Mutta se harmittaa, että möllitokoja ei tällä suunnalla ole. Helsingissä lähimmät tälle keväälle, toukokuun lopussa Tavesilla on yhdet, mutta ne ovat seuran sisäiset, kai sinne pääsisi, mutta isossa seurassa ensisija jäsenille. Joten kylmiltään on mentävä, jos haluaa. Toukokuun puolen välin jälkeen olisi yhdet. Mutta ehdimmekö saada itseämme valmiiksi, sitä hieman pelkään. Mutta en haluaisi kylläkään mennä oman seuran kisoihin ekaa kertaa kaikkien silmien alle. Siinä olisi tosin se hyvä puoli, että paikka olisi tuttu. Sitten olisi toisena vaihtoehtona mennä suosiolla vasta heinäkuussa, mutta haaveilin jo aloittavani bh-kokeeseen valmistautumisen, jos siihen pääsisi syksyllä ja mahdollisesti, jos hyvin käy niin pelastuskoirakokeeseen loppuvuodesta. Melko utopiaa, mutta pitäähän sitä suuruudenhullu olla.

Silti epäilen kovin meidän tasoa, saa nähdä nyt sitten.