Tässä on tokoiltu erinäisiä kertoja, kentällä, sisällä, lenkkeillessä, ryhmässä ja pihalla. Milloin missäkin. Välillä menee ihan persuulleen ja seuraavalla kerralla sitten kaikki menee nappiin. Aksu on edelleen mielettömän häiriöherkkä ja välillä motivaatio on kadoksissa joihinkin liikkeisiin. No eihän tuo ole kone ja aikuinen, joten kaikkea ei voi pyytää.

Rutiineja Aksu tarvitsee. Jos ei muuta tästä harjoittelusta ole hyötyä niin ainakin oman koiransa oppii tuntemaan. Meidän rutiinit ovat seuraavat. Ensinnäkin namien pilkkominen, liivin päälle laitto, kumirenkaalla härnääminen. Kentällä lenkitän ensin Aksun kunnolla, sitten pistän pylvääseen odottamaan. Treenien välissä ja lopussa leikimme. Kentältä poistuessa annan kunnon makupalan palkaksi. Nyt ajattelin ihan piruuttain aloittaa joka ilta treenaamisen ilta kuudelta. Jos herra yhdistäisi kellonajan ja työskentelyn samalla.

Kyllähän tuossa edistymistä on huomannut, nyt seisomiset sujuu melko hyvin, koiria voidaan ohittaa ilman täysin sekoamista, mutta hiomista on vielä luvattoman paljon.

Luoksepäästävyys
Hyppimistä olen saanut melko hyvin hallittua, kyllä sitä on poikaa kirottukin. Opettaa nyt ihania tapoja. Aksu odottaa rauhallisesti ja nyt annetaan hampaatkin katsoa tosin pienellä aristuksella.

Paikalla makaaminen
Pihalla ja ilman häiriökoiria onnistuu reilu kaksi minuuttinen maltilla, mutta pari kertaa (valitettavasti) ryhmäpaikallamakuussa Aksu on noussut seisomaan tai lähtenyt minua vasten. Kertaakaan ei onneksi toista koiraa vastaan. Pitää välillä tehdä välipalkkausta, jos se siitä menisi. Samoin kerran kakara on ennakoinut istumaan menoa. Onneksi kuitenkin pääsääntöisesti kaikki sujuu hienosti. Sitä en edelleenkään takaa, että Aksu ei karkaisi, jos joku toinen karkaa. En ole oikein keksinyt keinoa treenata tuota. Olen ajatellut laittaa liinan, mutta miten sen huomaamattomasti tekisi. Vieressä en voi seistä, koska silloin koirus on paljon levottomampi. Joten meidän takuuvarmassa liikkeessä on tultu takapakkia...

Seuraaminen kytkettynä ja vapaana
Kyllähän nuo käännökset sujuu samoin juokseminen. Pariin otteeseen olemme ottaneet koko liikkeen. Hieman tuntuu olevan kontaktissa edelleen parantamisen varaa. Se riippuu aivan vireystasosta, miten herra viitsii työskennellä. Yleensä korjaa kyllä lisäkäskystä. Onneksi sentään ei karkaa. Nyt olemme ottaneet ihan mielettömän pieniä pätkiä innostaen ja lopettaen ihan keskenkaiken hyvään kontaktiin, tuo on tuntunut auttavan. Välillä namien kanssa, välillä ilman.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Tämä oli pitkään tosi puhdas liike, mutta ilmeisesti kiinnostus laimeni ja vähän aikaa maahan meno liikkeestä kiinnostanut pätkääkään ja sai käyttää kaksoiskäskyä ja hidastamista. Olin jo aivan tuskainen, nyt innokkuus ja varmuus on paljon parempi. Onneksi. Kyllähän hyvin mennessä liike on puhdas eikä ennakointia istumisessa ole.

Luoksetulo
Jolkottelua edelleen, sivulle menossa joutuu tekemään pienen käsiavusteen, mutta hällä väliä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä
Tässä pitää sanoa, että edistystä on tapahtunut, herra jää seisomaan hienosti, tosin yleensä seiso, paikkakäskystä. Mutta ei minun juurikaan tarvitse hidastaa ja sitten kun seisotaan niin ei siitä mihinkään mennä. Sivulle mentäessä Aksu melko usein istuu ilman käskyä. Nyt olen vahvistanut seisomista ilman mitään muuta liikettä toistamalla seiso, hieno poika, seiso yhä uudelleen, jotta tuo käsky menisi päähän.

Estehyppy
Aika usein Aksun jalat osuu esteeseen, samoin joudun edelleen näyttämään kädellä esteeseen päin ja pari kertaa olen nyt joutunut sanomaan käskyn pari kertaa. Seisomaan jäädään hienosti, ehkä välillä parilla harha-askeleella ja välillä ennakoidaan istumista, kun tulen vierelle.

Eli paljon on parannettavan varaa. Huomenna sitten nähdään tuo alokasluokan taso muilla koirilla. Minä peruuttaisin kisat heti, jos vain luonto antaisi periksi, olen edelleen aivan varma, että meillä on kennelyskä kisapäivänä. Saas nyt nähdä sitten. Ykköstä on ihan turha edes haaveilla, mutta jos nyt edes päästäisiin jollakin tasolla kisa läpi. Mitäs pitää lähteä moisia suunnittelemaan keskeneräisen koiran kanssa. Nyt kun saisi tuo häiriöherkkyyden karsittua. Nameista ollaan melko hyvin päästy eroon, paljonhan minä niitä käytän, mutta tällä erää jo epäsäännöllisesti. Estehypyssä, luoksetulossa ja maahanmenossa uskallan jättää namit ´pois tarvittaessa. Liikkeelle menossa en käytä nameja ja liikkeestä pysähtymisessä palkitsen vasta vapauttaessa Aksun. Seuratessa teen vaihtelevasti, mutta se kai on sallittua. Tyytyväinen en meidän tasoon ole, mutta kai se aikaan nähden siedettävä on.