Jo tässä on kuljettu. Käytiin tuossa kasvattajan luonakin. Oli tosi kiva käydä, mutta kyllä sitä välillä kirosi mielessään, kun kakara ei tuntenut edes istu käskyä, huomasi, että taas oli treenaamatta vajaa viikko. Tuon kanssa tosiaan pitäisi ottaa edes jotakin joka päivä, että hommat pysyisi hanskassa.

Muutoin reissu meni hyvin, jätkä oli reipas ja oli hauska huomata, että vieraissa oltiin ihan oma itsensä. Mutta kyllä sitä ihmettelin, kun Aksu kohtasi äidin. Hui mikä hirvittävän pelottava otus. Siinä tuo sisällä jökötti ulko-ovella tunnin verran ennenkuin sitten äiti meni toiseen huoneeseen. Siskon kanssa oli hauska temmeltää. Hyvin nuo tuli toimeen toistensa kanssa ja Aksu malttoi pääsääntöisesti olla astumatta. Rape-veljen kanssa näki hyvin murkkuikäisen pröystäilevän ominaisuuden. Niin pojat pullistelivat, mutta ilman minkäänlaista aggressiivisuutta. Hyvinhän nuo juoksenteli yhdessä vaikka varsinaista leikkiä ei ollutkaan.

Minna otti upeita sisarusten leikeistä. Niitä voi ihailla http://wildmagpies.1g.fi/kuvat/Kasvatit/Hipun+Hunnit/Aksu%2C+Rape+ja+Qiira+14.03.2008/. Täytyy kyllä sanoa, että Rape yksi komeimmista koira.

Tärkein asia oli tietysti tuo kuvaus, meillä on nyt sitten terveet jalat! Lonkat on A/B, katsojasta riippuen ja kyynärät nollaa.

Ikävä puoli on se, että meillä nyt sitten on eläinlääkärikammo. Hitsi vieköön. Ilmeisesti viimeksi tehty nukutus on jollakin tasolla epäonnistunut. Enpä tiedä, kun en saanut olla paikalla. On sitten tasan viimeinen kerta, kun jätän tuon eläinlääkärille yksistään.