Aksu on nyt sitten terve, ollut jo pari viikkoa. Kauan se kesti, mutta jos tästä nyt olisi päästy.

Vieläkään en päästä tapaamaan vieraita koiria ja varon kaikella tavalla kylmettymistä tai riskialttiita paikkoja. Tämä tietty tarkoittaa sitä, että niin haku kuin tottisryhmät ovat edelleen pannassa. Haussa kun joutuu olemaan liikaa autossa ja tottiskentällä voi virukset levitä. Luulen, että neljän antibioottikuurin jälkeen vastustuskyky voi olla melko heikko.

En ole treenannut lainkaan, yksinkertaisesti tuolla jätkällä on keskittymiskyky olematon ja taitaa tuo uhma olla päällä, kakara kun tekee mitä haluaa vaikka perustottelevaisuus on kunnossa niin toko ei vain kiinnosta. Luulen, että nyt olemme päässeet sikaenergiasta pois, johan tuo olikin ylivilkas hössö, joka ei ole Aksulle luonteenomaista.

Mutta turhautunut se on, ei parane jättää mitään pureskeltavaksi kelpaavaa näkyville. Siinä menee pesupallot, poikien lelut, johdot kuin kaikki vähääkään muoviin liittyvä palasiksi. Onneksi ei paikkoja tai huonekaluja hajoita. Pitää jostain olla tyytyväinen. Nuo nyt on helppo pitää ylhäällä.

Remolla on alkanut jalat pahentua, kai se on tuo ilma ja lenkityksen muutos. Nyt olemme aloittaneet lenkitykset varovasti. Päivällä vedetään tunnin maastolenkki ja pari kertaa puolen tunnin pikalenkki pyrähdyksien lisäksi. Nyt herra on taas sisäsiisti, joten epäilen sisälle pissaamisen olleen turhautumista, kun ei päässyt liikkumaan riittävästi. Vauhtia tuntuu riittävän ja intoa aivan eri tavalla kuin sairastamisen aikaan.

Mutta jotakin hyvääkin, noutamisessa olemme edistyneet. Olen ottanut irtiharjoituksia leikin varjossa ja odottamista heitossa. Aluksi ja hieman muutoinkin tein ihan niin, että istutin jätkän sivulle ja vein tavaran muutaman askeleen päähän ja palasin sanoen hae. Nyt jo pystyy hieman heittämään ja antamaan luvan sen jälkeen. Tämä on Aksulle tosi iso juttu, tuota taistelutahtoa kun on ihan mieletön määrä.

Samoin hypyt on melko kunnossa. Olemme lähinnä tokohyppyjä treenanneet. Ne kun on varmaankin aluksi ajankohtaisia. Herra kyllä hyppää jo nätisti ja kääntyy oikein seisomaan, paikalla olo on melko heikkoa vielä, joten nopea täytyy olla, mutta ajattelin hieman pilkkoa tuota osiin, että tajuaisi paremmin. Seisominen on muutoinkin mennyt kai kaaliin hieman paremmin. Etenkin kun ajattelee meidän tämän hetkistä tasoa.

Perustotteleminen on melko hyvää, kakaraan jo voi hieman luottaa enemmän vaikka ylisosiaalinenhan tuo on. Saas nähdä miten käy, kun pääsemme kakkosasuntoomme, joka on kerrostalossa. Meillähän on melkoinen vahtihaukku molemmilla silloin, kun joku tulee.