Ja tällä kertaa se tarkoittaa aivan kirjaimellisesti. Nimittäin:

Aksu oli sitten tänään nielurisaleikkauksessa. Hyvin meni kaikki, ainoa vaan, että saipahan taas eläinlääkärit nauraa ja päivitellä meidän poikaa. Nimittäin suuta tutkittaessa ilmeni, että herran hampaanväleissä oli violetteja ja mustia lankoja. Ai miten niin kaikkea maisteleva koira??? No eilen tuli testattua Miskan kyynärsuojien kestävyyttä...

Itse leikkaus meni hyvin. Eikä kaunaakaan aikaisemmasta kokemuksesta ollut. Nimittäin viikko sitten eläinlääkäri oli maailman veemäisin ihminen. Tänään koko paikka oli jälleen maailman paras paikka.

Kotona herra kuulemma nukkui samassa asennossa neljästä puoli yhdeksään. Mutta kun minä tulin kotiin oltiin niin terhakkaa, hieman rauhallisempaa kuin aikaisemmin, mutta ihan normaalista koirasta tuo olisi käynyt. Tietty herraa hävetti se, että pissasi eläinlääkärissä alleen. Hyi, kuka sellaista nyt sietäisi.

Kissan kostea maistui taivaalliselta ja jäätelö vielä paremmalta. Sami ei sitten kysynyt kuinka paljon jäätelöä saisi syöttää. Kolmea desiä enempää en viitsinyt antaa, se kun meni suurella innolla. En voi ymmärtää, miten jotkut koirat eivät suostu leikkauksen jälkeen syömään jätskiä, tai minä ehkä voisin, mutta Aksulle se on utopiaa.

Kolme päivää tuota herkkua saa nauttia. Ja viikko vain pehmeää ruokaa eikä lainkaan vapaana oloa. Riskit on liian suuria. Eli meillä on luut, kepit, herkkutikut jne. pannassa. Jopa jouluna. No onneksi on pehmeitäkin herkkuja ja kongoja.

Mutta kunpa joku kertoisi, miten me kestämme kakaraa nämä päivät. Viime viikko oli jo tosi turhautumista eikä aivotyöt tuntuneet vaikuttavan yhtään mitään ja kongot vain villitsi. Onneksi kaikki on kotona ja lomat alkaa, jolloin meillä on Aksun kanssa enemmän aikaa touhuta. Ja Remo ei ole villitsemässä kakaraa, tai siis oikeammin sanottuna Aksu ei villiinnyt Remon läsnäolosta.

Ukko on nauttinut Rengossa lällittelystä ja huomiosta, kävin sunnuntaina katsomassa niin kovin tasapainoinen ja rento Remo oli. Ilmeisesti viihtyy ja luottaa siihen, että kyllä se joskus kotiin haetaan. Kyllä haetaankin torstaina tai viimeistään perjantaina. Jo on kovin ikävä.

Ja niin on ikävä arkeenkin. Huomaa omien hermojen kiristyvän, kun ei pääse lenkille ja treenaamaan. No ostin joululahjaksi toiverikkaana lumikengät, jos me sitten jossain vaiheessa pääsisimme lenkeille taasen.

Mutta hyvää joulua kaikille!