Tänään kävimme aamulla pyörähtämässä kentällä Emman ja Indyn kanssa. Menimme kentälle vapaana yhdessä käskyn alla, tosin Aksu kävi pikaisesti pyörähtämässä haistelemassa Emman ja palasi oma-aloitteisesti minun luokseni ja kehuilla kuljimmekin yhdessä "ilmoittautumaan". Aksu malttoi hienosti istua vieressäni tosin haukkui, josta jouduin kieltämään. Sentään totteli hiljaa-sanaa.

Tämän rupeaman jälkeen leikimme, jonka jälkeen otimme seuraamis-pätkiä. Yritin ohjata nameilla Aksun oikeaan asentoon ja Emma seurasi takana katsomassa. Kovin helposti se peppu taas kääntyi sivuun niin perusasennossa kuin seuraamisessakin. Tosin minä kuulemma itse korjaan asentoani vaistomaisesti, jota Aksu väistyy. Otin vain lyhyitä pätkiä ja Emma katsoi takana oikean asennon ja palkkasin siitä. Lapa pysyy jo hienosti oikeassa kohdassa ja kontakti oli kunnossa, mutta peppu meinaa kääntyä helposti. Tämän jälkeen yritimme etsiä oikeaa alkuasentoa lelupalkalla, siten että lelu on takataskussa. Hienosti jaksoi poika tehdä muutaman toiston, kunnes muutaman hionnan jälkeen leikimme ja kävimme autolla hakemassa Indyn kentälle.

Otin Aksulla lähinnä käyttäytymistreeniä eli kuljimme yhdessä ja odotimme hiljaa Indyn treenatessa vieressä. Ärähdin vetäisemisestä ja haukun aloittamisesta ja loppuviimein hienostihan tuo malttoi. Tästä siirryin ottamaan maahan tai istu käskyjä pienten leikkien välissä. Harjoittelimme lelusta irrottamista. Leikin ja sanoin irti, kun Aksu irroitti laitoin lelun maahan ja kun sain sen ottaa rauhassa aloitimme leikin uudelleen. Aksu oppi rytmin hyvin. Loppu viimein otimme pari noutoa ja kiinni pitämisharjoituksen. Kotiharjoitukset oli hieman tepsineet ja suussa pyörittelyä ei ollut niin paljon kuin aiemmin.

Treenipätkä meni hyvin, vaikkakin vire tuolla namilla on melkoisen surkea. Illalla menimme Kaarinan ja Hiskin kanssa Pirkkalan kentälle. Yritimme toistaa saman kentälle saapumisen, mutta Aksu mielsi Kaarinan maalimieheksi ja teki historiansa pisimmän ja varsin mallikelpoisen ilmaisun. Harmi vain, väärä treeni. Aksu ei sitten millään kyennyt lähtemään Kaarinan luota, kunnes loppuviimein kutsuin sen luokseni, kun otti minuun kontaktia. Pääsimme kyllä kulkemaan yhdessä tuon pienen pätkän ja ilmoittautumaan, mutta oikein ei homma sujunut.

Leikin Aksun kanssa kahdella lelulla ja vein pojan autoon, kun sain Kaarinalta vinkin, että aina ei kannata samaa kaavaa noudattaa. Toisella kerralla otin vahingosta viisastuneena Aksun suoraan hihnassa ja otimme seuraamisen ilman alkuleikkejä. Ei se paikka oikein tuntunut löytyvän tälläkään kertaa, tosin hieman oli seuraaminen parempaa, kun pyörin vasemmalle ympyrää ja kääntyilin siihen suuntaan. Tärkein kuitenkin on, että vapautus tulee oikeasta asennosta.

Yritimme lelulla seuraamista ja täytyy sanoa, että siinä Aksu on kehittynyt vaikkakin alkutekijöissä sen suhteen ollaan, mutta nyt sentään Aksu kykenee jollakin tavoin seurata lelun kanssa, kun seuraamista ei ota perusasennosta vaan kävelystä. Tätä täytyy nyt vain vahvistaa päivittäin. Motivaatio lelulla on huomattavasti parempi. 

Yllättäen leikin jälkeen Aksu kykeni irroittamaan vaihda-sanan avulla melko helposti lelun ja jatkamaan työskentelyä. Tämä oli aivan uutta. Tosin kuka sitä on usein lopettanut lelun sanomalla vaihda ja antamalla namin... Nyt pitää vain unohtaa tuo irti-sanan käyttö kokonaan leikin yhteydessä.

Kolmannessa erässä harjoittelimme noutoa, saimme kullanarvoisen vinkin. Kun lähetän Aksun sanalla tuo niin siinä vaiheessa kun Aksu tulee kapulan kanssa minun luo minä juoksen karkuun. Kapula pysyi hienosti suussa ja intoa riitti mielinmäärin. Näitä meidän pitää tehdä usein ja toinen mitä voisi kokeilla on se, että kun sanon tuo lähden itse juoksemaan kapulaa kohden. Että olen tämänkin osannut opettaa tylsällä tavalla....

Maahanmenot olivat aivan fiasko, viime viikolla treenasimme tätä muutamaan otteeseen ja liike tuntui olevan suht hyvä, mutta tänään kaikkea muuta. Aksu ei yksinkertaisesti tehnyt kertaakaan koko liikettä hyvin. Täytynee palata aivan lähtökuoppiin tämänkin kanssa.

Hypyt sujui hyvin, kunhan vain Aksu muisti mitä ollaan tekemässä. Matalallahan tuo este oli mutta kaiken kaikkeaan hienosti toinen tajusi, kun otimme hypyn tuplana eli Aksu hyppäsi myös takaisin esteeltä. Tajusin vasta jälkikäteen, että emme ole harjoitelleet tätä ollenkaan vaan olemme lopettaneet hypyn aina seisomiseen, kuten tokossa on tapana.

Kaikenkaikkiaan päivän saldo on ihan hyvä, lukuunottamatta niitä paria rikkinäistä patukkaa, jotka odottavat korjausoperaatiota.