Olimme sitten parkkipaikalla tokoilemassa ja ihmettelin, että mikä nyt yht'äkkiä tuli, kun ei minkäänlaista kontaktia. Syy selvisi, Aksu näki varmaan ensimmäisen kerran variksen oikein lähietäisyydeltä. Voi mikä löytö. No minä sitten ilkeänä jatkan paikallaan treenausta. Pieni aika istumista ja seisomista. Se ilmeisesti teki kipeää, mutta hienosti Aksu suoriutui! Uskomatonta!

Muuten tuosta tokoilusta en oikein tiedä, mitä sanoisi, kai se jonkun verran edistyy tai sitten ei. Taisi tuo sosiaalilenkki mennä ihan kauniisti hihnassa kävelyn harjoittelemiseen. Tuo maalaiskoira kun villiintyy kaikkeen siihen tuoksuun ja elämään. Tällä erää bh-kokeet saa ihan vapaasti unohtaa, tosin mietin sitä, jos menisin sitten joskus kokeeseen 10 kilometrin lenkin jälkeen.

Niinhän me tehdään ennen treenejä lähes tunnin metsälenkki. Hakuporukassa tuota kauhistelivat, eihän koira jaksa tunnin lenkin jälkeen treenata täydellä innolla. Oli ne sitten hiljaa, kun katseli meidän kakaran menoa sellaisen lenkin jälkeen. Bortsuilla nyt vaan on enemmän energiaa ja intoa kuin hoffeilla. Musta ainakin tuntuu, että Aksu on samanlainen tapaus kuin helo-hetivalmis kiuas tai partiolainen. 

Toisaalta, pitänee kai alkaa ottamaan useammin Aksu mukaan poikien treenimatkalle. Remokaan nykyään ei pistä pahitteeksi kotiin jäämistä, kai se nauttii nukkumisesta. Tosin nyt taitaa taas olla huonompi kausi menossa, sen verran tuskaiselta tuo maahanmeno näyttää olevan. Tekee oikein pahaa kuunnella ja katsella sitä kiertämistä ja rojahtamista ääniefektien kera.

Niin muuten Aksukin nauttisi nukkumisesta, mutta eihän sitä voi, kun minulla työt on mennyt yön puolelle. Yritä siinä nyt tälläisinä pyhäpäivinä poikien kanssa päivällä töitä tehdä. En ymmärrä mikä logiikka siinä on, että jos minä valvon pitää Aksunkin nukkua samassa huoneessa. Ei siinä mitään jos nukkuisi, mutta sitä paikan vaihtamista, kärsiviä katseita ja huokailua. Sitten kun hipsin itse nukkumaan niin pikkuherra tulee auliisti paikalleen, lattialle minun viereeni. Eikä muuten edes herää ennenkuin minä herään. Ei mies nousisi ja vaikka tietäisi saavansa aina ruuan ja lenkin ennen minun heräämistä. Hassu tapaus.