Ensimmäisenä koirille ammuttiin. Ei tuo ole moksiskaan vaikka nyt ammuttiin oikealta etäisyydeltä. Luoksepäästävyydessä hampaatkin annettiin katsoa ilman pyristelyjä. Hieno juttu, että pelko on tällä erää ohi.

Tänään ohjelmana oli ketteryystelineet. Olin aivan varma, että herra ei edellisen pelästyksen jälkeen tee yhtään mitään. Sehän oli paniikissa telineestä. Mutta hienosti meni. Keinu pysähdyksineen onnistui ilman suurempia ponnistuksia. Tosin kiinnihän keinusta pidettiin ja laskettiin alas rauhallisesti. Pituushyppyä Aksu ei kyennyt suorittamaan, en oikein tiedä mikä siinä on. Loikka ei vain riitä edes lyhyttä matkaa, ei se usein terveenä riittänyt pk-esteelläkään omassa säkäkorkeudessa. Tosin eihän Aksu ole mikään hyppiä tyyppinen koskaan ollut. Metsässä kyllä mennään puunrunkojen ja ojien yli, ei siinä mitään, mutta nuo ns. keinotekoiset hypyt ei oikein ainakaan nyt iske. Mutta nyt en mielellään hypyytä niin kauan, kun tulehdus on päällä. Pitää ilmeisesti kysyä viisaammilta.

Räminälauta (lauta, joka on pyöreiden vähän liikkuvien peltitöttöröiden päällä) meni ihan hyvin. Eipä tuonkaan annettu muuta kuin hieman liikkua. Varovainenhan Aksu oli ja keskittynyt, mutta ei pelännyt. Seistäkin malttoi hyvin. Samoin pelkäämäni tikapuut onnistui yllättävän hyvin. Kenosta laudasta ei enää pelkoja ollut, nyt se tosin oli huomattavasti matalampi. Tikaspuita herra malttoi pienen matkaa mennä hienosti. Tosin vaikeahan tuo on ja ei sitä vielä oletetakkaan, että läpi pääsisi. Todettiin, että riski satuttaa vehkeensä on niin suuri, että tippumisesta voi jäädä pelko päälle, joten näin tällä kertaa.

Peltiputkeen herra meni sitten pienellä suostuttelulla ihan hyvin. Peltien päällekin alku varovaisuuden jälkeen käveltiin ja istuttiinkin vaikka eihän tuo mallipuhtaasti mennyt. Mutta meni kuitenkin.

Minä ehkä olin aivan liian varautunut ja epävarma tulehduksen ja aiemman paniikin takia näkyi kyllä Aksunkin luottamuksessa. No nyt kun tietää miten Aksu menee ja sitten kun herra on terve niin itsekin kykenee suhtautumaan tilanteeseen ihan hyvin. Mutta ketteryysosuus meni minun mielestäni kohtuullisen hyvin ensikertalaiselta. Ja oli upea nähdä jälleen, kuinka keskittynyt ja järkevä Aksu oli. Ei liikaa hötkyilyä ja vauhtia.

Raunio-osuudella harjoiteltiin ensimmäistä kertaa reagtioharjoituksella. Minä tosin tein sen virheen, että pidin Aksua hihnassa, jolloin jo ensimmäinen vainu jäi itseltä huomioimatta ja toisessakin hidastelin kunnolla. Hienosti, mutta epävarmasti maalimies löytyi. Toinen olikin sitten ihan itseään. Varmaa ja kaunista katseltavaa ja mikä ilmaisu. Siitä olisi saanut olla kokeneempikin koira ylpeä. Eihän tuota haukuteta vielä pitkään, jotta rytmi säilyy puhtaana. 

Kolmas jälleen otettiin vaikeamman kautta. Maalimies meni betonitaloon, jossa on sellaisia kaksi-kolmemetrisiä betonilaattoja pystyssä ja ilma tosiaan kiertää jokaisesta suunnasta, jolloin ihmisenkin on mahdotonta tietää, miten haju kulkee. Aksu oikeaoppisesti tarkisti alueen, eli juoksi sitten etsien ns. ensimmäisen oikealla olevan etsintäalueen. Tosin tuskin se tiesi, että niin kuuluukin tehdä. Haju kyllä löytyi, mutta mistä niin siinä Aksu sai tehdä töitä. Mutta löytyihän se viimein. Maalimies teki tosin sen virheen, että palkkasi ensimmäisestä haukusta. Aksua, kun aluksi palkattiin ensimmäisestä haukusta, mutta sitten kun karsinnassa tuo turhautui maalimiehen eleettömyydestä niin heti vaadittiin useampaa paukutusta, ettei siihen alkuun jäisi pientä taukoa. Tauko ollaankin saatu hyvin pois, mutta no tuskin se nyt yhdestä kerrasta ongelmia tuo.

Kaiken kaikkiaan jälleen hieno suoritus. Minulla ei ole hajuakaan kuinka vaikeita sitten nuo meidän kolmannet piilot on, mutta kyllä ne kuulemma haastavia ovat. Noita reagtioharjoituksia (tuulesta temmattuja vainuja) pitänee kai harjoitella vapaana. Toisaalta ihan hyviä, mutta suoraan sanoen ei oikein minulle avautunut. Kai muutoinkin pitäisi päästä hakukeskeisestä ajattelusta raunioilla pois. Koska koiran työskentely on siellä aivan erilaista. Keskilinjaa ei ole, koira lähetetään etsimään yhtä aluetta ja ideaalisinta olisi, että alue suljetaan kiertämällä reunoja myöten. Samoin suoria pistoja on lähes mahdoton tehdä, koska rakennelmat kierrättävät hajun minne sattuu.

Mutta upeaa ja tarkkaa työtähän tuo tekee. Ja mikä parasta maltilla ns. energiaa säästämättä. Eli liiallinen hössötys ei ole ongelma vaikka vauhtia riittää kiitettävästi. Näyttäisi siltä, että rauniot ovat Aksulle vieläkin ominaisempaa kuin hakuilu. Hieno juttu!