Mitäköhän tuo kasvattaja sanoisi, jos hänelle tulisi Aksu palautuspostina, viitteenä omistajalla liian suuria sopeutumisongelmia.

Jotenkin tuntuu, että minunkin huumorini jossakin vaiheessa loppuu tai sitten vain on todettava, että minunkaltaiselle hermoherkälle, ylihuolehtivalle emolle Aksussa on muutama annos liikaa kekseliäisyyttä.

Tai sitten vain Aksu on saanut kaikki nämä ihastuttavat piirteensä koko pentueelta. Ihan oikeasti, aksuton viikko tulee ihan tarpeeseen. Pitänee vain lohduttautua, että niin se Eemelikin pääsi hyvään virkaan isona.

Niin kuten rivien välistä saattaa lukea, meillä on ollut jälleen kerran hyvin kekseliäs päivä.

Ilmeisesti meidän töissä ollessa Aksukin sitten vihdoinkin tajusi, että hän haukkuu liikaa. Oma-aloitteliaana ja kekseliäänä poikana hän päätti ratkaista ongelman teipillä. Muuten ok, mutta ei tainnut kukaan kertoa, että teippiä käytetään ulkoisesti.

Sitä en sitten ymmärrä, miksi seuraava maistiainen oli minun sukka. Karhersiko kurkkua vai mitä, mutta minä löysin vain sukan varren lattialta. Ei siis tuota jalkaosaa yhtään missään. Kai se on kurkkua kaihertanut sen verran, että jotakin tarvitsi.

Juu, kotona sitten tajusin, että hei miksi tuo kakara kulkee kokoajan minun perässäni ja kerjää huomiota. Ei kuule ulkona käynnit auttaneet ja eihän se tuollainen ole koskaan ollut. PAITSI, kauhukuvana nousi mieleen, että niin silloin viimeksi, kun neulaongelma oli. Voi ei.

Sitten aloin katsoa herraa hieman tarkemmin ja tajusin mitä ihmettä sillä silmässä on. Silmässä oli mustuaisen kohdalla jotakin läpinäkyvää mönjää jossa oli tummia viiruja. Täytyy myöntää, että ensimmäinen ajatus oli voi ei, taas eläinlääkärille ja toinen ajatus oli, että onneksi tuolla kakaralla on jo vakuutus. Häveten pitää tunnustaa, että sitten vasta tuli mieleen, että sattuukohan tuohon ja saako sen kuntoon.

Enhän minä mitään uskaltanut tehdä, joten jälleen kerran 24h oli käytössä. Kuinkakohan monennen kerran. Kasvattaja lohdutti, että huuhtele silmää keitetyllä vedellä ja jos se ei auta niin eläinlääkäriin. Joo, lähtihän se, tiedä sitten mitä se oli, mutta silmä on terve.

Illalla tulin sitten siihen tulokseen, että kakaralla ilmeisesti on hiukka liikaa tuota energiaa ja lähdimme pitkälle kävelylenkille. Remo oli fleksissä ja päätin, että tuo kauhukakara saa olla vapaana ihan vaan sen takia, että se kuluttaisi tuon kaiken sikaenergian pois. Juu, sitten löytyi ihan mielettömän hauska leikki. Kun ihmisiä tulee, mennään vastaan, minä huudan ja houkuttelen naama punaisena, ihmiset pysähtyy. Mennään ihmisen eteen ja takaisin minun luokse. Siitä saa hienot kehut ja toisen hermot riekaleille. Minä nyt sitten oli sillä tuulella, että päätin pitää kakaran kaiken uhalla vapaana. Juu, kymmenennen ihmisen jälkeen luovutin. Onneksi saavuimme hyvinkin pian tien reunaan.

Sitä sitten jaksettiin kävellä nätisti jopa 15 minuuttia. Minä ja Remo olimme jo 1,5 tunnin reippaan kävelyn jälkeen ihan kypsää kauraa, kun tämä pieni herra intoili ja päätti, että narussa käveleminen on tylsää. Näki oikein, että aivokäyrät kuumeni, nyt pitää keksiä jotain hauskaa. Kyllä siinä omat hälytyskellot alkoivat soida ja odotti mitä tässä seuraavaksi on tiedossa.

Juu, toinen uusi leikki. Kävele siinä nyt sitten kilometri iltahämärässä kahden koiran kanssa mutkittelevaa, kapeaa tienreunaa. Kyllä se onnistuu, jos ei kakara olisi päättänyt, että kaikki nuo upeat ohikulkevat autot ovat upeita saaliita, joita on ihan pakko hyökkäillä vasten oli mikä oli. Hemmetin itsetuhoinen kakara. Onneksi niitä autoja ei sitten tullut vastaan kuin parisenkymmentä.

Pääsimmehän me kotiin ja täytyy sanoa, tuo koira on hullumpi kuin lähtiessään. Vedet on pitkin lattiaa, kissat pelästytetty, Remo saatu hermostumaan ja pöydältä poikien jättämät leivät syöty. Johan siinä tekemistä puoleksi tunniksi.

No kuka käski hankkia bortsun, etenkin sellaisen, joka jo pentuna osoittaa suurta kekseliäisyyttä. Kyllä ne hälytyskellot olisi siinä vaiheessa pitänyt huutaa ja kovaa, kun kasvattaja kertoi, että tämä hyväkäs oli ensimmäinen, joka tajusi karata pentuaitauksesta ja lällätellä toisille. Niin ja mikäs siinä, eikös sitä ole oltu huolissaan, että bortsuista alkaa tuo työkoiramaiset piirteet kadota. Meillä ainakin Aksu on lukenut rotuominaisuuksia äärimmäisen tarkkaan ja no, noudattaakin niitä.

Tosiaan, minä olen loman tarpeessa...