Kummini antama este tuli tänään tarpeeseen. Nimittäin huomasin, että Aksua ei voisi vähempää kiinnostaa tällä hetkellä mitkään seuraamiset, sivulle menot, paikallaan olot, maahan menot jne. Bodom, niin bodom eikö sitä nyt voisi jotain muuta keksiä. Oliko sitten maahan menot liian vaikeita vai liikkeet liian tuttuja, mutta joka tapauksessa aion jättää koko touhun vähäksi aikaa tai muuttaa tapaa treenata.

Aina, jotain uutta kuitenkin. Nimittäin hypyt. Laitoin esteen seinää vasten ja laitoin kaksi lautaa. Nopeasti poika ymmärsi, että hei sä haluat siis mun menevän tästä läpi ja niin sitä hienosti parin harjoittelukerran jälkeen käveltiin esteen yli. Ok, mutta kun siitä pitäisi hypätäkin, eikä jalkojaan esteeseen klonksutellen laahustaa. Eli kaksi lautaa lisää. Hei haloo, sehän ylettyy mun rintaan, no way. Joko liikkeestä kierretään koko höskä tai sitten jämähdetään istumaan eteen, ei tästä pääse, ei takuulla pääse.

Eli kolme lautaa, joo tämä on jo helppo. Hypitään, hypitään vaikka joka ikinen jalka osuu lautaan. Kaksi kertaa annoin pojan hyppiä ja sitten kun oli vauhti parhaimmillaan ja juuri asia oivallettua jätettiin koko homma. Kyllä sitä sai olla tosi kylmänä, kun toinen intoili ja olisi tehnyt uutta juttua vaikka kuinka paljon.

Seisomisen kanssa päätin ottaa härkää sarvista. Siis kyllähän tuo käsiavuin seisoo, mutta paremminkin voisi mennä. Eli meillä ruuan nykyään saa sillä, että seisoo. Piste. Vaikka Aksu muuta väittääkin.