Ennen treenejä mies kävi sitten tarkastuttamassa Aksun eläinlääkärillä. 10 minuuttia he siellä olivat, keuhkot ja sydämen tarkasti ja paineli vatsan. On kuulemma aivan turha kuvata tervettä koiraa, kun oireita ei ole. Mutta, mutta... Toivottavasti eläinlääkärin ennustus ei tule Aksun kohdalla toteutumaan. Nimittäin tuomio oli se, että Aksusta tulee vielä kallis koira.

Treeneihin sitten ehdittiin nippa nappa. Hmm. Pitäisiköhän kuunnella hieman tarkemmin. Tai ehkä ajanmuutoksesta ilmoitettiin silloin, kun olimme vielä esteellä. Eli me saavuimme paikalle seitsemältä, aivan kuten vakivuorot alkavatkin ja nehän olikin siirretty alkavan kuudeksi. Eli loistava alku.

No onneksi paikalla oli muitakin erehtyneitä. Siinä sitten odoteltiin hartaasti, että päästään tekemään jotakin. Ohjattu treeni kestikin sitten viisi minuuttia, eli hieman käytiin tuota hyppytekniikkaa läpi. Tietty minun olisi pitänyt pitää Aksua autossa, kuten kaikki muutkin viisaat teki. Mutta totesin alussa, että okei, tässä menee aikaa, joten otimme muutamia ihan helppoja juttuja, jotta suurimmat innot saatiin pois. Lähinnä tuota seuraamisen hiomista (jossa muuten sitten menee oma aikansa ennenkuin voin sanoa sitä edes seuraamiseksi), hieman myös maahan makuuta ja paikalla oloa. Joka sitten menikin persiilleen. Hienostihan tuo jätkä pysyy varmaankin hamaan tappiin asti, mutta se haukkuminen on nyt sitten tarttunut treenaamiseenkin. H...to vieköön. Mitä siinä nyt sitten tekee, jos menen takaisin ja komennan niin teen juuri niin kuin Aksu toivoo, mutta enhän minä voi poikaa huudattaa koko aikaa, totesin vain, että kun on hetkenkin hiljaa kehun kovasti ja palasin paikalle. Heti perään otettiin pari kertaa hyvin pikaista paikalla oloa, jolloin haukkua ei edes ehtinyt miettiä.

Täytyy ilmeisesti ihan tosissaan perehtyä miten saan kitkettyä sen pois, ilman, että vahingoitan tulevaa ilmaisua. Ilmeisesti pitää opettaa toinen haukkumaan ihan käskystä ja sen jälkeen opettaa hiljaa käsky. Miksi aina tulee uusia ongelmia, kun juuri on jokin saatu kitkettyä pois?

Muutoin olin hieman hämilläni koko treeneistä. Kukaan ei tullut kertomaan mitä pitää tehdä ja miten toimia. Ne ihmiset, joihin jo alkeiskurssilla olin tutustunut, mm. meidän kurssin ohjaaja ei edes tervehtinyt. Se nyt kuuluu minun mielestäni hyviin tapoihin. No onneksi siellä oli pari uutta kaveria, jotka sitten tulivat moikkaamaan ja juttelemaan, ettei ihan tarvinnut orpona seistä. Tosin ei siellä ollut niitä paria ohjaajaa, joiden kanssa eniten olen ollut tekemisissä, mutta silti hei haloo. No onneksi ihminen voi tehdä valinnan jaloillaan, mutta ehkä tämä on sitä alkukankeutta tai jotain. Onhan tuossa seurassa kuitenkin rento meininki ja ihmiset ovat yleisesti ihan mukavia. Onkohan kaikki porukat hieman sisäänpäin kääntyviä, onneksi hakuporukassa ei sitä ongelmaa ole, ainut ongelma on se, että treenejä on hieman liian vähän, kun aikataulut ei sovi yhteen.

On muuten sitten hoffit kai jotenkin muotia täällä suunnalla, eilen oli treenaamassa kolme hoffia ja siinä ei ollut edes tuon ohjaajan omat koirat mukana. Ihanahan niitä on seurata. Kyllä tuo rotu on lähellä sydäntä. Ehkä meille jossain vaiheessa vuosien jälkeen tuleekin pikku hoffivauva. Oli paikalla yksi bortsukin meidän lisäksi...

Niin ja ennakkotiedoksi, minä olen hullu. Meille tulee seuraavaksi kesäksi kaksi karitsaa ystävältäni, ehkä pari munivaa kanaakin. Mies ei oikeastaan reagoinut mitenkään. Ei kieltänyt ehdottomasti, pyöritteli päätään, että eikö nyt mikään riitä. Joten hänet tuntien se on todella myönteinen reagtio näin ensialkuun. Onhan niistä hyötyä. Ei tarvitse leikata nurmikkoa, kun hankkii vain siirtoaidan ja siirtelee sitä aina välillä. On minulla jo paikkakin niille, meillä on katos, jolle ei nyt niin ole käyttöä, siihen vain toinen pääty umpinaiseksi ja saluunaovet toiseen päätyyn, josta pääsee aitaukseen. Aitausmateriaalikin on omasta takaa, nimittäin meillä kun tuota purkulautaa on hieman liiaksikin asti. Ja sitä paitsi lampaat ovat kuulemma helppo hoitaa. Ja onhan sitten Aksulla töitä kesällä, kun saa paimentaa. Ja parasta, ne saa palauttaa...